Europositron weblog

jonkun tehneen rikoksen, syyttäjä saa olla patologinen valehtelija.

Oikeus samalla katsoo kuka on suosituimmassa asemassa, joten ei enään oikeutta ja kohtuutta saa Suomessa.

Presidentti Mauno Koiviston konklaavin määräys että koska kaikki valehtelevat niin ei tarvita todisteita syyllisyydestä riittää todennäköisyys. Tuomari siis voi päättää kuka on todennäköisesti syyllinen ja antaa siitä tuomion. Tämä syntyi 90 luvun pankkikriisin aikana, vaikka Suomessa on aikaisemminkin annettu liian suuren painoarvon kuvitteelliselle syyllisyydelle, mutta Koivisto löi kaikki laudalta kun päätti pelastaa pankit ja tuhota 60 000 pienyritystä.

Tämä oikeuskäytäntö tuli vallitsevaksi, enään ei ole kysymys todistusaineistosta vaan mielivallasta jolla voi tehdä syyllisen siitä jonka haluaa.

Näistä yrittäjistä teki itsemurhan 14 000 sen takia että he eivät kestäneet sitä että heitä syytettiin talouskatastrofin aiheuttamisesta. Pankit sai vapaasti varastaa pienyrittäjien omaisuuden, vaikka juuri he yhdessä presidentin kanssa aiheutti koko katastrofin. Näin korkein valtiojohto aiheutti 90 luvun talousromahduksen ja sitä ei haluta virallisesti tutkia. Oikeusoppineet ovat todenneet että on syntynyt valehtelukilpailu oikeudessa kun vastaajat ovat oppineet että kun syyttäjä saa valehdella niin myös vastaajalle tulee antaa luvan valehdella puolustuksekseen näin on EU todennut, ehkä vain toisin sanoin. Suomi ei ole länsimainen oikeusvaltio lähinnä kuuluu samaan kuin venäjä jossa ei ole liioin oikeutta tai kohtuutta.

Emerituskeksijä

Ed. T a r k k a : Rouva puhemies! Yrittäjyys on yhteiskunnan dynaamisuuden mittari. Se on elämänasenne. Se on tapa tehdä työtä ja rakentaa yhteiskuntaa. Jokaisella tulee olla oikeus vaurastua rehellisellä työllä ja työtä antamalla. Mutta tämä yhtälö ei toimi, ei varsinkaan mikroyrittäjien kohdalla. Heille kysymys ei ole rikastumisesta. He ovat henkiinjäämisen kriisissä. On kysymys siitä, kannattaako tekeminen Suomessa.

Melkein kaikkien pienyritysten keskeinen toiminta-ajatus nykyisellään on se, että uusia työntekijöitä ei palkata. Se ei ole pahaa tahtoa vaan itsesuojelureaktio, joka on johdonmukainen seuraus lainsäädännön ja korporaatioiden asettamista reunaehdoista.

Yrittäjät eivät tarvitse etuoikeuksia. Oikeudet riittävät. On purettava lainsäädännön, hallinnon ja edunvalvontajärjestöjen byrokraattinen muutosvastarinta, joka tuhoaa kansakunnan tulevaisuutta pala palalta joka päivä.

Pienyrittäjän tarpeettomia muodollisuuksia karsiva pienyhtiölaki on ollut oikeusministeriön pähkäiltävänä puolitoista vuotta. Asiaa ihmettelevä toimikunta on tähän mennessä saanut aikaan vain päätöksiä sille annetun määräajan pidentämisestä. Viimeinen aikaraja on tämän viikon lopulla. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Uusista ajatuksista kauhistuneet virkamiehet ovat julkisuudessa todistelleet, että yrittäjä kyllä selviää ihan mukavasti niistä muodollisuuksista, joiden poistamista nuorsuomalaisten pienyhtiö- ja kirjanpitoaloitteet ehdottivat. Byrokraattien ajatusmaailmassa yrittäjyydellä siis saa ja täytyykin olla kaikki ne rasitteet, joista yrittäjä suinkin selviää. Sillä sitten taas ei ole mitään väliä, palveleeko maan tavan takia yrittäjillä teetetty työ mitään järkevää päämäärää.

Näyttää siltä, että nuorsuomalaisten kaksi vuotta sitten tekemä pienyhtiöaloite on haudattu sen perusajatusta tukevasta eduskunnan lausumasta välittämättä. Nyt on sitten jätetty samasta asiasta uusi aloite, jossa on 18 allekirjoittajaa kaikista puolueista. Se on mielenosoitus sitä vastaan, että kaikki uudet ajatukset näyttävät tukehtuvan kanslioiden ja korporaatioiden tunkkaiseen näköalattomuuteen.

Järkyttävin osoitus yrittäjyyden ahdistavasta elintilanteesta on hallituksen esitys yrittäjien oikeusturvasta verotusasioissa. Sen keskeisin ehdotus on luottamusperiaatteen kirjaaminen lakiin. Sen mukaan vilpittömässä mielessä olevalla verovelvollisella on oikeus luottaa hänelle annettuihin ohjeisiin ja verokäytännön jatkuvuuteen. Jotakin on hyvin vakavasti pielessä, kun hallitus tulee - ja kaiken kukkuraksi yrittäjäjärjestöjen suosionosoitusten saattelemana - kirjoittaneeksi lakiesitykseen tällaisen maailmoja syleilevän itsestäänselvyyden.

Rivien välissä viranomaiset myöntävät siis tähän asti harjoittaneensa mielivaltaa, ja yrittäjäjärjestöt alistuvat siihen kuin lampaat teuraalle. Länsimaisia oikeusperiaatteita, joita noudatetaan kaikessa muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa, ei ole noudatettu yritysasioissa. Nyt tämä hallituksen vahingossa todeksi toteama olosuhde aiotaan sitten muuttaa säätämällä laki luottamuksesta. Mistä lähtien sanapöhö on muuttanut oikeaa elämää?

Lakiesityksen perusteella verottajalla olisi edelleen mahdollisuus sivuuttaa osakeyhtiö ja siis määrätä vero osakeyhtiön sijasta sen osakkaille. Mistä voisi syntyä luottamus, kun esityksen mukaan ohittamisen perusteena olisi edelleen osakeyhtiön pienuus, toimeksiantojen vähyys ja muut jokaiselle uudelle yritykselle tyypilliset ominaisuudet? Elinkeinovapauden toteutuminen on siis verottajan sattumanvaraisen suopeuden varassa. Mutta luottaa vain pitäisi, koska hallitus esittää siitä oikein lakia.

Pienyhtiölain säätämisen, kirjanpitolain uudistuksen ja ohituspykälän poistamisen lisäksi tärkeitä yrittäjyyden elvytystoimia olisivat:

- yrityssäästöjärjestelmä, jolla yritys voi rahoittaa kasvuaan ja kriisinkestokykyään

- työvoimakustannusten vähennyskelpoisuus arvonlisäverotuksessa ja

- kassavirtaperustainen yritysverotus.

Hallitusohjelman suloiset sanat yrittäjyydestä eivät voi toteutua, sillä hallinnon ja etujärjestöjen sisäinen kitka on lamauttanut ne aivokuoleman asteelle. Mitään ei tapahdu, elleivät ne ala kuunnella oikeaa yrittäjätyötä tekevien ihmisten ääntä. Yrittäjyyden asiantuntemus ei ole ministeriöissä, ei etujärjestöissä eikä eduskunnassa. Se on yrityksissä.

Rouva puhemies! Hyvät hallitusherrat ja -rouvat! Alas byrokratia, kuunnelkaamme yrittäjien ääntä!

Emerituskeksijä.

Helsingin Sanomissa oli 3.7 mielenkiintoinen haastattelu Intelin entisestä johtajasta. Oli Suomessa suuressa kokouksessa, jossa pohdittiin Euroopan talousongelmia ja kasvavaa työttömyyttä. Graig Barretin mielestä vanhojen alojen halpamaihin menemistä ei voi estää. General Motors olisi hänen mielestään pitänyt päästää konkurssiin.
Barretin mielestä Euroopan pitäisi keskittyä nykyisyyttä enemmän tulevaisuuteen. Uudet keksinnöt toisivat uutta tulevaisuuden teollisuutta ja työllisyyttä.
Tarvitaan:
1.Viisaita henkilöitä
2.Älykkäitä ideoita
3.Sopiva toimintaympäristö
Uutta kilpailukykyistä liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja syntyy näistä aineksista.

Eduskunnan pitääkin heti syksyn istuntokauden aluksi ottaa tulevaisuuden keksintöyhtiöiden toimintaympäristön rakentaminen Suomessa.
Projektin lopputuloksena pitäisi syntyä malli, jonka nimeksi ehdotan: LUOVA HYVINVOINTIYHTEISKUNTA.
Toimintaympäristö vaatii aivan erilaista asennetta kun nykyään on, ja väärä asenne ei korjaudu ilman eduskunnan tekemiä lakimuutoksia.
Tulevaisuuden keksintöjen kyseenalaistamisen tilalle pitää saada yrittäjyyttä kannustava ilmapiiri. Myös ideoille löytyy rahoitusta, kun asenne on kohdallaan.
Luovuuden tukeminen on kunnianosoitus tietoon ja taitoon, mutta myös satsaus tulevaisuuteen.
Oikea luova tulevaisuuden talouspoliitiikka edustaa kestävää kehitystä ja on suhdanteita paremmin sietävä malli.
Luova hyvinvointiyhteiskunnassa arvostetaan kaikkien kansalaisten luovuutta tasavertaisesti. Luovuus lähtee yksilöistä käsin.
Luovuuden korkein luokka eli uudet keksinnöt ratkaisevat ongelmia ja mahdollistavat esim. öljyriippuvaisesta taloudesta pois pääsemiseen. Myöskin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen uusilla keksinnöillä on mahdollista.
Tiivistäen:Luova hyvinvointiyhteiskunta toimii oikealla tavalla, koska se toimii kolmella tasolla:
menneisyyden ajatuksilla,nykyisyyden kokemus- tietämyksellä ja myöskin tulevaisuuden ideoilla.

Väärää talouspoliitiikkaa on harrastettu Suomessa jo liian kauan:velkavetoista ja lyhytnäköisen kestämätöntä tukipoliitiikkaa vanhoille yhtiöille.
400 000 työtöntä ei ole mikään mahdottomuus parin vuoden kuluttua.
Toisena vaihtoehtona on jäljellä olevan työn teettäminen 7 euron tuntipalkalla?.
Suomalaisten olot vanhoissa tehtaissa ovat jatkuvan säästökohteiden etsintää ja monessa paikassa tehdään jo nyt kahden henkilön työpanos rasittavuuteen nähden.
Seuraukset ovat kamalia. Terveyden menetys jo alle 40-vuotiaana-raajarikkona yhteiskunnan ja työeläkeyhtiöiden hoiviin.
Väärän talouspoliitiikan kertautuvat vaikutukset ovat huomattavia. Esim. välillisten verojen korotus työssä käyville nähdään ainoana ratkaisuna nykyään.
Öljyriippuvaisuudesta ei ole edes yritetty päästä pois.
Väärin tekeminen johtaa vanhaan pakkopoliitiikkaan.Eduskunnan “vanhat eväät on syöty".

Parempaa tulevaisuutta ja lämmintä kesää!

Ab Europositron Oy:n sijoittajaryhmä

Emerituskeksijä.

Keksijän uusmerkintäanti asiassa.

Ne jotka on rikkonut lakeja tietoisesti ovat; Rahoitustarkastuksen johto ja muu henkilökunta, Poliisin talousrikos tutkinnanjohtaja, kihlakunnan Syyttäjä, Hko:n takavarikko tuomari ja Hko:n oikeuskäsittelyn tuomari. Voiko olla sattuma että antitoiminnan koko viranomaisketju olisi erehdyksessä tai vahingossa rikkonut perustuslakeja. On ymmärrettävää että oikeuskansleri yhden kohdalla toteaa inhimillisen erehdyksen tapahtuneen, kun hän saa tietoonsa koko ketjun niin mikä silloin mahtaa olla päätelmä asiassa. Toivoisin oikeusviranomaisilta oma aloitteellisuutta tässä asiassa, sillä on erittäin raskasta yhden keksijän taistella oikeuksiensa puolesta, kun koko omaisuus on takavarikoitu ja jätetty vain minimi toimeentuloon riittävät lain mukaiset varat. Koska olen sitkeä keksijä niin tapanani ei ole antaa periksi vastuksien edessä, niin kyllä aion puolustaa 30 vuoden elämän työtäni, myös rikollisesti toimivia viranomaisia vastaan. Arvioitu on että kaikki kantelut ja rikoskanteet on saatu liikkeelle seuraavien kahden vuoden aikana, niitä valtion virkamiehiä vastaan jotka on rikkonut perusoikeuksiani.

Emerituskeksijä