Valtiopetokset Suomessa.

November 18th, 2017

Valtiopetokset Suomessa

Valtiopetokset lyhyesti kerrottuna
Valtiopetoksella tarkoitetaan Suomen valtiosäännön eli perustuslain (hallitusmuoto) muuttamista laittomasti. Valtiopetos on rikos, joka ei vanhene. Lähde: Suomen Laki I 1989:

"Rikoslaki
8 Luku" (sivu 1447):

"1§ Vanhentumisesta"

"Syyteoikeus rikoksesta, josta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, ei vanhennu."
"11 Luku. Valtiopetoksesta" (sivu 1449):

"2 §. (21.4.1894) Joka, aikoen: "
Kohta:

"3) laittomalla tavalla kumota tahi muuttaa hallitusmuodon, tekee teon, jolla hän aikomuksensa toteuttaa taikka sitä yrittää, rangaistakoon valtiopetoksesta elinkaudeksi taikka vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi."
Presidentinvala

"Minä Mauno Henrik Koivisto, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä."
Suomessa tapahtuneet valtiopetokset

ETA:an ja EY:hyn/EU:hun liityttäessä tapahtui dokumentein todistettuna kaikkiaan kolme valtiopetosta.

Kyseiset valtiopetokset ovat presidentti Koiviston määräysten seurausta, koska Hallitusmuodon (HM) 33 §:n mukaan presidentti määräsi ulkopolitiikasta. Kaikki kolme valtiopetosta liittyvät EY-politiikkaan eli ulkopolitiikkaan.

Huomattakoon, että tapahtuneiden valtiopetosten vaatimisessa selvitettäväksi ei ole kysymys EY-/EU-kriittisyydestä. Selvittämisen kohde on Suomen silloisen korkeimman valtiojohdon eli presidentti Koiviston valtiopetoksellinen toiminta.

  1. Koiviston konklaavi

Presidentti Koivisto järjesti 6.5.1992 Linnassa oikeuspoliittisen seminaarin, jonka seurauksena Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettu vallan kolmijakoon liittyvä tuomioistuinlaitos lakkasi olemasta riippumaton.

Oikeuspoliittista seminaaria on kutsuttu Koiviston konklaaviksi, koska presidentti Halonen päätti määrätä (Koiviston pyynnöstä) seminaarin asiakirjat salaisiksi Kultarannassa 30.7.2002 allekirjoittamallaan kansliapäätöksellä.

Seminaarin järjestämisen taustalla olevat asiat ovat selvinneet. Syynä oli ETA-sopimuksen (Porton sopimus 2.5.1992) liitteeseen sisältyneen pankkien vakavaraisuusdirektiivin ehtojen laittomista täyttämismenettelyistä. Ehtojen täyttämismenettelyä varten perustettiin tammikuussa 1992 Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Sirkka Hämäläisen johdolla ryhmä, jonka toimenpiteet valmistuivat 16.3.1992. Valtioneuvosto ja Suomen Pankki tekivät 18.3.1992 poliittisen sopimuksen keinojen käyttöönottamisesta.

Kysymys oli pankkien laittomasta EMU-kuntoon saattamisesta lainaa ottaneiden kustannuksella. Kuinka sattuikaan, Korkein Oikeus teki 3.4.1992 ratkaisun (KKO 50:1992), jolla se totesi yhden jo käyttöönotetun keinon eli Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolisen koronnoston laittomaksi menettelyksi.

ETA-sopimuksen liitteeseen Suomea koskevan mukautusmääräyksen vuoksi presidentti Koivisto halusi pankit EMU-kuntoon sopimuksen liitteeseen kirjoitettuun määräaikaan mennessä.

Koivisto katsoi, että pankkien vakavaraisuuden nostaminen Ruotsin mallilla oli kyseisen määräajan vuoksi poissuljettu vaihtoehto, sillä ETA-määräyksen aika olisi loppunut kesken pelastamalla pankit lainaa ottaneiden avulla, lainaehtoja joustamalla. Koiviston haluaman menettelyn seurauksena syntyi taloudellinen lumipalloefekti, joka johti Suomen itsenäisyyden ajan suurimpaan talouskatastrofiin.

Kaikki tapahtui vain siksi, että presidentti Koivisto halusi ETA-/EY-ehdot täytettäväksi niin nopeasti kuin mahdollista. Koivisto halusi ETA-/EY-jäsenyyden lainaa ottaneiden kustannuksella.

Kaikenkaikkiaan 1990-lama seurauksineen kosketti ja koskettaa edelleen kaikkia suomalaisia.

  1. Salainen EMU-varauma

Suomen markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä ei olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä löytynyt tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä. Niinpä EU-ministeriryhmä tekaisi Suomelle EMU-varauman, jotta syntyisi mielikuva, että eduskunta saisi myöhemmin päättää euroon liittymisestä.

Lakiesitystä markasta luopumiseksi ei kuitenkaan ole koskaan annettu ja EU:lle on (Lähde: EY:n virallinen lehti) valehdeltu, että Suomen perustuslaki ei ole ristiriidassa euro-säädöstön kanssa.

Ulkoministeriön EMU-varaumapöytäkirja 16/1993 20.12.1993 on määrätty salaiseksi. Korkein Hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608 suojellakseen valtiopetokselliseen toimintaan osallistuneita.

Allekirjoittanut sai otteen pöytäkirjasta jo 1.12.1999.

Tunnustuksia

Esko Aho joutui samana päivänä (1.12.1999) myöntämään, että Suomen Hallitusmuodon mukainen rahayksikkö on edelleen markka.

Esko Ahon hallitus oli tekaistulla EMU-varaumalla siirtänyt ongelman seuraavalle hallitukselle. Lipposen hallitus äänestytti eduskuntaa huhtikuussa 1998 lakiesityksen sijasta tiedonannosta, jolla perustuslakia ei muuteta.

Juha Korkeaoja on 25.10.2001 myöntänyt SataSetu-lehdelle, ettei markasta luopumisesta ole lakia.

Kuva lehtileikkeestä:

Toimi Kankaaniemi, joka oli ministerinä mukana EMU-varaumakokouksessa, on 29.8.2012 tunnustanut Uuden Suomen blogissa:

Screen Shot 2015-03-24 at 14.42.46

Screen Shot 2015-03-24 at 14.43.37

Tunnustuksen osoite:
http://kalevikannus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115434-%E2%80%9Ceurooppa-py...

Valtiopetokset on vaadittava käsittelyyn, sillä tässä taloustilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin omaan raha- ja talouspolitiikkaan sekä Suomen Pankin keskuspankkirahoitukseen palaaminen.

Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Tämä on Suomen sisäinen asia, asia, jossa ei EU:n mielipidettä tarvita.

Ks. Salaisen EMU-varauman asianosaiset osoitteesta http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Kaksi ajankohtaista kysymystä:

Miksi Ruotsi saa katsella euro-kriisiä sivusta? Ja miksi Ruotsi saa tehdä itsenäiset ratkaisut valtiontaloutensa kuntoon saattamiseen ja vientiteollisuutensa kilpailukyvyn ylläpitämiseen?

Ks. Miten Ruotsin ja Suomen varaumat erosivat? http://jormajaakkola.fi/Miten%20varaumat%20erosivat

  1. ETA-jäsenyys

Jo ETA-jäsenyyden voimaansaattamisessa 27.10.1992 tapahtui valtiopetos. ETA-jäsenyys merkitsi silloisen EY-säädöstön voimaansaattamista Suomessa. Oliko tämä yllätys?

Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälät menettivät valtiosääntöoikeudellisen sisältönsä jo ETA-sopimuksella. Eduskunnan pöytäkirja kertoo, että kansanedustajien Sulo Aittoniemen ja Sauli Niinistön mielestä vain 2 % kansanedustajista tiesi ETA-sopimuksen sisällöstä. Eduskunta hyväksyi lain, jonka sisällöstä se ei ollut tietoinen.

Myös Koiviston konklaavin taustalla ollut pankkien vakavaraisuusdirektiivin mukautusmääräys oli ETA-sopimuksen liitteessä. Kuka tästä tiesi?

Lue tarkempi selvitys Koiviston konklaavin taustasta http://jormajaakkola.fi/Koiviston_konklaavi

Keskustelua aiheesta http://www.promerit.net/2015/01/koiviston-konklaavi/

Saadaksesi lisäinformaatiota tiivistelmästäni, tulevan selvitykseni sisällöstä klikkaa Perustuslain EY-mukautus-selvitykseeni;

http://jormajaakkola.fi/perustuslain%20EY-mukautus

Päivitetty 24.3.2015

Jorma Jaakkola

jorma.a.jaakkola(a)gmail.com

044-565 9234

Valtiopetokseen liittyvää selontekoa.

November 18th, 2017

Kooste Sauli Niinistön puheista ja Suomen perustuslaista

Tervetuloa lukemaan tekstejä, joista kokoomuslainen voi olla ylpeä!

Ensinnäkin on hienoa todeta, että istuva Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on kansanedustajana ollessaan ajatellut ja puhunut itsenäisesti! Eduskunnan pöytäkirjaan nimittäin on kirjattu koko joukko kansanedustaja Sauli Niinistön puheita, joista kokoomuslaisena voin olla ylpeä.

Tässä on todella hieno sitaatti Eduskunnan pöytäkirjasta sivulta 2718, keskiviikkona 17.6.1992:

Ed. Niinistö: Arvoisa puhemies!

Olen useaan otteeseen parin viime vuoden aikana tässäkin salissa todennut, että EY-jäsenyys tulee merkitsemään dramaattista muutosta suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ja että tuo dramaattinen muutos väistämättä heijastuu myös suomalaiseen poliittiseen järjestelmään. EY-selonteko osoittaa, että näin tulee käymään.

Tässä tilanteessa kannattaa esittää yksi kiteytetty kysymys, ja se on se, minkälaisen arvon me Suomessa annamme omille perustuslaeillemme. Nimittäin EY-jäsenyyden myötä me annamme EY:n oikeusjärjestykselle, EY-oikeudelle, erittäin suuren arvon. Me annamme sille niin suuren arvon, että me sitoudumme siihen, että jos Suomessa on tullut säädettyä EY-oikeuden kanssa ristiriidassa oleva laki, EY-tuomioistuin saa soveltaa suoraan EY-oikeutta, siis mitätöidä sen suomalaisen eduskunnan ratkaisun, joka on ristiriidassa EY:n käsitysten kanssa. EY-tuomioistuin voi suoran oikeusvaikutuksen periaatteen vuoksi soveltaa suomalaiseen asiaan suoraan EY-oikeutta, olipa suomalainen laki minkä sisältöinen tahansa, kunhan se vain on ristiriidassa EY-lain kanssa. Tämä on peruslähtökohta. Miten tämä liittyy suomalaisten perustuslakien kunnioittamiseen? Se liittyy sillä tavalla, että Suomessa ei ole mahdollisuutta kontrolloida tämän talon työtä sillä tavalla, että jos täältä sattuu lipsahtamaan ulos laki, joka on Suomen valtiosäännön kanssa ristiriidassa, siihen voisi joku vedota.
Se on suorastaan perustuslaissa kielletty.”

Toinen sitaatti samasta Niinistön puheesta:

“Lakivaliokunnan puheenjohtaja Henrik Lax jo totesi, että lakivaliokunnassa kiinnitettiin tähän seikkaan EY-selonteon johdosta annetussa mietinnössä vakavaa huomiota eikä todella aiheetta. Ehkä myös perustuslakivaliokunnan olisi tullut tämä seikka tässä yhteydessä huomata. Lakivaliokunta totesikin, että EY-jäsenyyshakemusta varten on tehtävä valtio-oikeudellinen asiantuntijaselvitys, jolloin on kiinnitettävä huomiota lakien perustuslainmukaisuuden tutkimisessa tapahtuvaan normihierarkian vinoutumiseen ja selvitettävä, onko meillä tarvetta järjestää uudelleen lakien säätämisjärjestyksen ja perustuslainmukaisuuden tutkiminen. Ehkä sanonta ei ole kovin onnistunut. Ei se ainakaan helposti aukea, mutta kuvailin äsken, mistä on kysymys siitä, voiko Suomen kansalainen vedota suoraan perustuslakiin silloin, kun hän hakee perustuslakiin kirjoitettuja perusoikeuksiaan, joista niin paljon puhutaan.
On jokseenkin hämmästyttävää, että ulkoasiainvaliokunta poisti lakivaliokunnan esityksen. Kysymys ei ollut ulkoasiainvaliokunnassa vahingosta vaan tietämäni mukaan tietoisesta ratkaisusta.“

Seuraavaksi sitaatti seuraavasta puheenvuorosta (ed. Sirkka-Liisa Anttila):

“Kahdeksan vuoden kokemuksella voin todeta, että ei ole kovin epätavanomaista, että hallituksen suunnalta tulee viestejä, että tietyllä tavalla perustuslakeja pitää tulkita, jotta päästään siihen lopputulokseen, joka on ollut hallituksen tarkoitus.”

Toinen sitaatti, joka vahvistaa Niinistön käsityksen valiokuntia ohjaavasta toiminnasta:

“Ed. Aittoniemi (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Olen ulkoasiainvaliokunnassa vastustanut lakivaliokunnan näkemysten poistamista. Siellä oli eräs henkilö sanelemassa näitä asioita sillä tavalla kuin niiden hänen mielestään piti olla. (Ed. Tuomioja: Kuka saneli?) – Kyllä siellä on oltu sanelemassa. – (Ed. Tuomioja: Höpö höpö!)”

Erikoista on myös se, että Maastrichtin sopimuksen määräykset sisältänyt 9.1.1992 eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko oli edellä olevan sitaatin päivänä, siis 17.6.1992, eduskunnan palautekeskustelussa, kun vasta samana päivänä eduskunta sai Euroopan talousalueen perustamissopimuksen (ETA-sopimuksen) lähetekeskusteluun.

Eduskunta oli tullut tietämättään hyväksyneeksi Maastrichtin sopimusvelvoitteet jo 18.3.1992 ns. EY-jäsenyyshakemusäänestyksessä.

Tuskin kukaan kansanedustajista kesäkuussa 1992 tai edes ETA-sopimusta 27.10.1992 hyväksyessään oli ymmärtänyt, että presidentti Koivisto oli jo 18.3.1992 parlamentarisoinut tahtonsa Suomen perustuslain vastaiseen EY-jäsenyyteen (Maastrichtin sopimusvelvoitteisiin jo etukäteen) pelkällä hallituksen luottamuslauseäänestyksellä.

Tuo äänestys oli demareiden kirjoittama äänestysnäytelmä, jossa vastaan äänestäneillä kansanedustajilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin painaa tyhjää!

Kansanedustaja Sauli Niinistö oli kesäkuussa 1992 esittänyt pontta valtiosääntöoikeudellisesta asiantuntijaselvityksestä, mutta Niinistön ponsi hävisi äänestyksessä.

Kun Euroopan talousalueen perustamissopimus 27.10.1992 eduskunnassa hyväksyttiin, menetti Suomi valtiosääntöoikeudellisen suvereniteettin tämän kansanedustaja Sauli Niinistön eduskunnassa pitämän kriittisen puheen mukaisesti:

“Tämä Eta-sopimus on superlaki, joka väistämättä ulottaa vaikutuksensa myöskin suomalaisiin perustuslakeihin ja erityisesti suomalaisten perusoikeuksiin. Nimittäin Eta-säännökset – liki kaikentasoiset, mm. pöytäkirjan liitteet – saavat tässä lakipaketissa olevan voimaanpanolain perusteella hyvin korostetun aseman. Jokainen suomalainen, joka soveltaa suomalaista lakia, siis viranomainen, joka tehtävästä riippumatta soveltaa suomalaista lakia, on nimittäin velvollinen olemaan soveltamatta sitä, jos se on ristiriidassa jonkun asteisen Eta-sopimukseen sisältyvän säännöksen kanssa, mm. pöytäkirjan liitteiden kanssa.”
Kansanedustaja Tarja Halonen vastaa Niinistön vaatimukseen totuuden paljastavalla puheella, joka löytyy Eduskunnan pöytäkirjan sivulta 4005:

“Ed. Halonen (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puolestani pidin ed. Niinistön puheessa nimenomaan sitä puolta parhaimpana, että hän esitteli ongelman eikä ollut lyönyt ennalta ratkaisua kiinni siitä, mikä on oikea vastaus. Me olemme nähneet aivan liian monta sellaista komiteaa, toimikuntaa ja työryhmää viimeisten parin vuoden aikana, joille on valmiiksi tavallaan annettu ratkaisu ja työryhmän tai komitean tehtävänä on ollut ainoastaan enää laatia perustelut sille jo valmiina olevalle ratkaisulle.”

Sitaatti Ed. Sauli Niinistön vastauspuheenvuorosta ed. Haloselle:

"On syytä saada täysi selvitys joka ainoasta vaihtoehdosta, koska - en ollenkaan kielläkään sitä - sillä on hyvin syvällisiä vaikutuksia valtiosääntöön, päädyttiinpä mihinkä variaatioon tahansa. Sillä on ihan yhtä lailla huomattava perustuslakien arvoa nostava merkitys kuin näillä kansainvälisillä sopimuksilla on ollut sitä alentava merkitys niin kauan kuin meillä normikontrollia sisäisesti ei ole järjestetty."
Halosen käyttämä puheenvuoro oli paljastava! Presidentti Koivisto oli asettanut valmiilla ratkaisulla ohjeistetut komiteat ja ryhmät, esimerkiksi

  1. perustuslakikomiteat Suomen perustuslain EY-mukaistamiseksi
  • Sirkka Hämäläisen johdolla toimineen ryhmän – ETA-sopimuksen liitteisiin kirjoitetun pankkien vakavaraisuuteen liittyvän mukautusmääräyksen toimeenpanemiseen.

Niinistö mainitsi puheessaan, että ETA-sopimuksen liitteetkin ovat Suomen perustuslain yli menevää EY-säädöstöä. Näin todellakin oli. Vuoden 1989 EY-säädöstöä koskien oli Suomen ETA-mukautusvaatimukseksi kirjoitettu liite, josta vain presidentti Koivisto ja sisäpiiri tiesi.

Liitteeseen kirjoitun vaatimuksen seurauksena, lyhyesti ilmaistuna, presidentti Koivisto ajautui valtiopetokseen – Koiviston konklaaviin eli oikeuslaitoksen riippumattomuuden riisumiseen.

Hallitusmuodon 1 ja 2 §:t menettivät valtiosääntöoikeudellisen sisältönsä. Tapahtui valtiopetos.

Kansanedustaja Tarja Halonen tuli paljastaneeksi, että perustuslakikomiteat perustettiin valmiiksi annettujen ratkaisujen perustelemista varten. Suomen perustuslaki oli ulkopolitiikasta määränneelle presidentti Koivistolle ongelma.

Ensimmäinen eli maaliskuussa 1989 perustettu komitea teki isänmaallista työtä saattaen Suomen markan hallitusmuodon 72 §:ään. Suomen markan saisi poistettua Hallitusmuodosta vain vaikeutetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tämä lisäsi presidentti Koiviston ongelmia. Asia päätettiin ratkaista salaisessa EMU-varaumakokouksessa 20.12.1993.

Tarja Halosen paljastamana perustuslakikomiteoiden tehtävänä oli perustella valmiiksi annetulla ratkaisulla perustella esitykset eduskunnan määrävähemmistön poistamiseksi ja "eduskunnan EY-päätösvallan turvaamiseksi".

Samaan laittomuuteen liittyy Suomen Pankille kuuluneen markan ulkoisen arvon päätösvallan hävittämisestä. Kysymyksessä on valtiopetos, koska kyse on Suomen Pankin toimivallan muutoksesta.

Presidentti Koiviston suunnittelema silmänkääntötemppu ei onnistunut markan hävittämisessä. Eduskuntaa harhautettiin, jolloin lakiesitys jäi antamatta.

Tässä tapahtui dokumentein todistettava valtiopetos.

Koivisto taustaohjaajana

Valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki kertoo julkaisussaan “Euroopan unioni ja Suomen valtiosääntö“, että presidentti Koivisto jätti tietoisesti EU-jäsenyyttä koskevan aloitteellisuuden ministeristölle ja keskittyi itse pitämään huolta siitä, että valtakunnan käytettävissä säilyisi useita integraatiovaihtoehtoja. Samalla presidentti-instituution profiili pidettiin matalana.

Jyränki kertoo, mitä presidentti Koivisto puhui pääministeri Aholle 20.12.1991.

Jyrängin kertomaa täydellisempi sitaatti löytyy Koiviston muistelmista “Historian tekijät Kaksi kautta II. Tässä ko. sitaatti Koiviston kirjasta sivulta 534 alkaen:

“ETA-neuvottelut saatiin ensimmäisen kerran päätökseen 22. lokakuuta 1991. Sittemmin EY-tuomioistuimen tulkinnan vuoksi neuvottelut jouduttiin vielä käynnistämään uudelleen. Tulokseen päästiin helmikuussa 1992. Tämäkin neuvottelutulos jouduttiin vielä käymään uudelleen läpi, kun Sveitsi hylkäsi ETA:n kansanäänestyksessään. Lopullisesti ETA-sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1993 ja ETA tuli voimaan vuoden 1994 alussa. EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.

Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa.
Sanoin: “Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.

Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.

Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.

Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.”

Toinen kohta Koiviston muistelmista (sivu 435):

“Kun hallitus on ottanut kantaa, sen jälkeen minäkin voisin hallituksen kantaa tukea. Mutta en välittäisi antaa aihetta semmoiseen kuvaan, että meillä hoidettaisiin asiaa toisin kuin parlamentaarisessa järjestyksessä.”
Kyse on ollut kaikesta muusta kuin parlamentarismista. Hallitusko edustaisi parlamentarismia?

Paljastava sitaatti Koiviston muistelmat (24.2.1992) "Historiantekijät" sivu 544:

“Helmikuun 24. päivänä kirjasin ajatuksiani:
“Hallituksen on koetettava sopia keskuudessaan.
Tiedonanto: luottamuskysymys hallitukselle eduskunnalta.
(Eduskunta ei voi antaa epäluottamuslausetta tasavallan presidentille.)
Pidätän itselläni tilaisuuden maan kansainvälispoliittisen aseman määrittelyyn. Teetän omia selvityksiäni. Käyn omia keskustelujani, myös siitä, miten päätöksentekojärjestelmäämme olisi tarkoituksenmukaista muuttaa.” ”
Kysymys olikin demokratianäytelmästä, jota presidentti Koivisto käsikirjoitti ja ohjasi.

Koivisto antoi pääministeri Aholle ohjeita. Koivisto kertoo muistelmissaan sivulla 540;

1) presidentinesittelyn yhteydessä 17. tammikuuta 1992:

"Sovimme Ahon kanssa, että hän puhuu ministereiden ja virkamiesten kanssa ja selvittää neuvottelujen lähtökohta-asetelmat ja että minä en puhuisi asiasta muiden kuin hänen kanssaan."
2) tavatessaan Esko Ahon 30. tammikuuta 1992:

"Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon. "Keskustelu ei enää tästä eteenpäin mentäessä mitään asiaa paranna." Lupasin hallitusta tässä asiassa tukea puheessani valtiopäivien avajaisissa perjantaina, 7. helmikuuta. "Minusta olisi kaikkein tyylikkäintä, että toteaisin, että hallitus on periaatteessa tällä linjalla."

EY-jäsenyys muodosti valtiopäivien avajaisissa pitämäni puheen pääsisällön. Siteeraan puheeni tämän osan kokonaisuudessaan:

"Yhdentyminen etenee Länsi-Euroopassa ja meidänkin on tehtävä oma valintamme.

Hallitus antoi tammikuussa selonteon mahdollisen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomen kannalta. Hallitus aikoo edelleen noudattaa nopeata aikataulua ja valmistelee tiedonantoa, jolloin eduskunta saisi tilaisuuden lausua käsityksensä jäsenanomuksen jättämisestä."

Sitaatissa on vain Koiviston puheen alku.

Vaiettua totuutta putkahteli esille Yle Radio 1 Ykkösaamussa 28.2.2014.
Erkki Liikanen on toimittaja Jari Korkin haastattelussa kohdasta 23.40 lähtien.

Linkki Ylen areenaan http://areena.yle.fi/radio/2193595

Korkki aloittaa haastattelun kertomalla, että Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen maaliskuussa 1992.

Liikanen jatkaa, että jäseneksi pyrkivän pitää hyväksyä laki ja oikeus, se on lähtökohta.

Missä on muualla on kerrottu, että Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen jo maaliskuussa 1992?

Vastaus löytyy Eduskunnan pöytäkirjasta 16.3.1992 sivulta 480, jossa pääministeri Esko Aho sanoo:

“Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen.
Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”
Keskeinen EY-neuvottelija Antti Kuosmanen kertoo hätäisesti pois myynnistä vedetyssä EU-kirjassaan “Suomen tie EU:n jäseneksi” luvussa “1.5. Jäsenyys tavoitteeksi”, sivulla 16:

” Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana).”

Kuosmanen määrittelee kirjassaan kyseisen termistön. Luvussa “Arki alkaa – screening”, sivulla 27 Kuosmanen kirjoittaa:

“Avausistunnossa alkoi jäsenyysneuvottelujen arki. Niiden ensimmäinen vaihe oli EY:n acquis’n tutkinta eli “screening”.
Acquis-sanasta en ole nähnyt kunnollista käännöstä mihinkään muihin kieliin, enkä varsinkaan suomeen. Se on partisiipin perfektimuoto ranskan kielen verbistä “acquerir”, saavuttaa. Kyse on siis kaikesta siitä, mitä EY ja sittemmin EU on saavuttanut.”

Mitä acquis tarkoittaa EU-lainsäädännössä?

Vastaus löytyy erittäin hyvin ilmaistuna sivustolta: http://europa.eu/legislation_summaries/glossary/community_acquis_fi.htm

“Acquis communautaire

Acquis communautaire eli yhteisön säännöstö on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet sisältävä oikeusperusta, joka sitoo kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita yhteisesti. Jatkuvasti kehittyvään acquis communautaireen kuuluu:

  • perussopimusten sisältö, periaatteet ja poliittiset tavoitteet
  • perussopimusten nojalla hyväksytty lainsäädäntö ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö
  • unionin toimialalla hyväksytyt julistukset ja päätöslauselmat
  • yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiakirjat
  • oikeus- ja sisäasioita koskevat asiakirjat
  • yhteisön tekemät kansainväliset sopimukset sekä jäsenvaltioiden unioniasioissa keskenään tekemät sopimukset.

Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.”

Finalite politique tarkoittaa yhteisön (EU:n) lopullisia päämääriä. Antti Kuosmanen määrittelee “Finalite politiquen” luvussa “3.1. Komission lausunto” sivulla 23 tällaisessa yhteydessä:

“Vielä vuonna 1992 kylmän sodan muovaamat käsitykset Suomesta ja sen asemasta vaikuttivat pinnan alla monien mielipiteisiin. Tämä täytyi nähdä myös EY:n omassa piirissä käydyn, sen tulevaisuutta eli “poliittista finaliteettia” koskevan keskustelun taustaa vasten. Tietynlainen puolueettomuuden vierastaminen oli varsin yleistä niiden keskuudessa, jotka haaveilivat tulevalle Euroopalle merkittävää ulko- ja turvallisuuspoliittista identiteettiä, eritoten myös sotilaallista.”

Liikanen kertoo haastattelun kohdassa 25.38, että Suomi jätti hakemuksen helmikuussa 1992.
Tämäkään ei ole virallinen tieto, vaan totuuden lipsahtaminen julkisuuteen, sillä media kertoi 18.3.1992, että eduskunta hyväksyi jäsenyyshakemuksen jättämisen selvin numeroin.

Tosiassa eduskunnassa oli tuolloin demareiden kirjoittama äänestysnäytelmä, jossa vastaan äänestäneet kansanedustajat joutuivat painamaan tyhjää.

Mitä äänestysnäytelmän taustalla oli?

Presidentti Koivisto määräsi Hallitusmuodon 33 §:n mukaan ulkopolitiikasta. Koivisto halusi jättää hakemuksen, mutta päätöksenteko piti parlamentarisoida. Mutta koska eduskunta ei voi antaa epäluottamusta presidentille, piti hallitus iltakoulukokouksen 27.2.1992, jonka jälkeen hakemuspaperit lähetettiin erikoispostina puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille jo samana iltana.

Iltakoulun kokouspöytäkirjan liitteenä on Ulkoministeriön salainen muistio.

Liikasen haastattelu toi esille vaiettuja asioita.

Kysymyksessä on valtiopetos, sillä Liikasen haastattelun perusteella Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen. Jäseneksi pyrkivä valtio ei saisi poikkeuksia. Tässä valossa em. pääministeri Esko Ahon puhe 16.3.1992 eduskunnassa saa uuden sisällön.

Lukekaapa uudelleen EU-legislation-sivuston acquisen määrittely:

Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.”

http://europa.eu/legislation_summaries/glossary/community_acquis_fi.htm

Presidentti Koivisto ohjeisti valmiilla ratkaisuilla perustuslakikomiteat esittämään perustelut siitä, miten Suomen on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Suomen markka jäi kummittelemaan Suomen Hallitusmuodon 72 §:ään, sillä acquisen mukaan Maastrichtin sopimus oli sovellettava Suomen perustuslakiin heti liittymisestä lähtien. Tapahtui valtiopetos.

Lamavelallisten myyntiin syyllistyneet.

August 8th, 2017

80-90 luvun hallitus joka hoiti niin että Suuri-valtiopetos oli suunniteltu Presidentti Mauno Koiviston ja pankkitarkastusviraston Jorma Aranko yhdessä suunnitteli ja Holkerin hallituksen kanssa valtiopetoksesta joka jatkui seuraavan hallituksen kanssa, siitä alkoi velkaantuminen vahvan markan aikana 90-luvulla jossa ryöstettiin 65 000 PK yrittäjää lainvastaisesti kun irtisanottiin heidän velkansa lainvastaisesti, tuli 60 miljardia euroissa velka kokoon ja 2000 luvulla lisää.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Harri Holkeri

30.4.1987 – 26.4.1991
Kok.
Ulkoasiainministeri, pääministerin sijainen
Kalevi Sorsa
Pertti Paasio

30.4.1987 – 31.1.1989
1.2.1989 – 26.4.1991
SDP
Oikeusministeri
Matti Louekoski
Tarja Halonen

30.4.1987 – 28.2.1990
1.3.1990 – 26.4.1991
SDP
Sisäasiainministeri
Jarmo Rantanen

30.4.1987 – 26.4.1991
SDP
Puolustusministeri, ministeri maa- ja metsätalousministeriössä
(kalastus- ja metsästysasiat)[7]
Ole Norrback
Elisabeth Rehn

30.4.1987 – 13.6.1990
13.6.1990 – 26.4.1991
RKP
Valtiovarainministeri
Erkki Liikanen
Matti Louekoski

30.4.1987 – 28.2.1990
1.3.1990 – 26.4.1991
SDP
Opetusministeri, ministeri maa- ja metsätalousministeriössä
(kalastus- ja metsästysasiat)[7]
Christoffer Taxell
Ole Norrback

30.4.1987 – 13.6.1990
14.6.1990 – 26.4.1991
RKP
Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T. Pohjala

30.4.1987 – 26.4.1991
Kok.
Liikenneministeri, ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä[8]
Pekka Vennamo
Raimo Vistbacka
Ilkka Kanerva

30.4.1987 – 30.9.1989
1.10.1989 – 28.8.1990
28.8.1990 – 26.4.1991

SMP

         Kok.

Kauppa- ja teollisuusministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä
(Neuvostoliiton kauppa)
Ilkka Suominen

30.4.1987 – 26.4.1991
Kok.
Sosiaali- ja terveysministeri
Helena Pesola
Mauri Miettinen

30.4.1987 – 31.12.1989
1.1.1990 – 26.4.1991
Kok.
Työministeri
Matti Puhakka

30.4.1987 – 26.4.1991
SDP
Ympäristöministeri
Kaj Bärlund

30.4.1987 – 26.4.1991
SDP
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Pertti Salolainen

30.4.1987 – 26.4.1991
Kok.
Ministeri sisäasiainministeriössä (Aluepolitiikka)
Erkki Liikanen
Matti Puhakka

8.5.1987 – 28.2.1990
1.3.1990 – 26.4.1991
SDP
Ministeri opetusministeriössä (kulttuuriministeri),
ministeri liikenneministeriössä (viestintäasiat)[10]
Anna-Liisa Kasurinen

30.4.1987 – 26.4.1991
SDP
Ministeri valtiovarainministeriössä (Veroasiat ym.)
Ulla Puolanne

30.4.1987 – 26.4.1991
Kok.
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä (Sosiaali-, alkoholi-
ja tasa-arvoasiat)
Tarja Halonen
Tuulikki Hämäläinen

30.4.1987 – 28.2.1990
1.3.1990 – 26.4.1991
SDP

Esko Ahon hallitus.
ministeri tehtävässä puolue
Pääministeri
Esko Aho

26.4.1991 – 13.4.1995
Kesk.
Ulkoasiainministeri
Paavo Väyrynen
Heikki Haavisto
Paavo Rantanen

26.4.1991 – 5.5.1993
5.5.1993 – 3.2.1995
3.2.1995 – 13.4.1995

Kesk.

         (amm.)

Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
(kauppaosasto)[15], pääministerin sijainen[16] (ulkomaankauppaministeri)
Pertti Salolainen

26.4.1991 – 13.4.1995
Kok.
Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä
(kehitysyhteistyöministeri)
Toimi Kankaanniemi

26.4.1991 – 28.6.1994
SKL
Oikeusministeri, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä[17]
Hannele Pokka
Anneli Jäätteenmäki

26.4.1991 – 30.4.1994
1.5.1994 – 13.4.1995
Kesk.
Sisäasiainministeri
Mauri Pekkarinen

26.4.1991 – 13.4.1995
Kesk.
Puolustusministeri, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä[18]
Elisabeth Rehn
Jan-Erik Enestam

26.4.1991 – 1.1.1995
2.1.1995 – 13.4.1995
RKP
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen

26.4.1991 – 13.4.1995
Kok.
Opetusministeri
Riitta Uosukainen
Olli-Pekka Heinonen

26.4.1991 – 11.2.1994
11.2.1994 – 13.4.1995
Kok.
Kulttuuriministeri
Tytti Isohookana-Asunmaa

26.4.1991 – 13.4.1995
Kesk.
Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura
Mikko Pesälä

26.4.1991 – 12.4.1994
12.4.1994 – 13.4.1995
Kesk.
Liikenneministeri
Ole Norrback

26.4.1991 – 13.4.1995
RKP
Kauppa- ja teollisuusministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä[19]
Kauko Juhantalo
Pekka Tuomisto
Seppo Kääriäinen

26.4.1991 – 3.8.1992
3.8.1992 – 31.7.1993
1.8.1993 – 13.4.1995
Kesk.
Sosiaali- ja terveysministeri
Eeva Kuuskoski
Jorma Huuhtanen

26.4.1991 – 24.4.1992
24.4.1992 – 13.4.1995
Kesk.
Työministeri, ministeri valtiovarainministeriössä (hallinnon kehittäminen),
pääministerin sijainen[16]
Ilkka Kanerva

26.4.1991 – 13.4.1995
Kok.
Ympäristöministeri
Sirpa Pietikäinen

26.4.1991 – 13.4.1995
Kok.
Ministeri ympäristöministeriössä (asuntoministeri)
Pirjo Rusanen
Anneli Taina

Lipposen I hallitus
Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Paavo Lipponen

13.4.1995 – 15.4.1999
SDP
Pääministerin sijainen
Sauli Niinistö[10]

13.4.1995 – 15.4.1999 Kok.
Ulkoministeri
Tarja Halonen

13.4.1995 – 15.4.1999
SDP
Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri valtioneuvoston kansliassa,
ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri)
Ole Norrback

13.4.1995 – 15.4.1999
RKP
Oikeusministeri
Sauli Niinistö
Kari Häkämies
Jussi Järventaus

13.4.1995 – 2.2.1996
2.2.1996 – 13.3.1998
13.3.1998 – 15.4.1999
Kok.
Sisäasiainministeri
Jan-Erik Enestam

13.4.1995 – 15.4.1999
RKP
Puolustusministeri
Anneli Taina

13.4.1995 – 15.4.1999
Kok.
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen
Sauli Niinistö

13.4.1995 – 2.2.1996
2.2.1996 – 15.4.1999
Kok.
Toinen valtiovarainministeri, ministeri valtioneuvoston kansliassa,
ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä
Arja Alho
Jouko Skinnari

13.4.1995 – 9.10.1997
9.10.1997 – 15.4.1999
SDP
Opetusministeri
Olli-Pekka Heinonen

13.4.1995 – 15.4.1999
Kok.
Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

13.4.1995 – 15.4.1999
(amm.)
Liikenneministeri
Tuula Linnainmaa
Matti Aura
Kimmo Sasi

13.4.1995 – 1.4.1997
2.4.1997 – 15.1.1999
15.1.1999 – 15.4.1999
Kok.
Kauppa- ja teollisuusministeri
Antti Kalliomäki

13.4.1995 – 15.4.1999
SDP
Sosiaali- ja terveysministeri, ministeri ympäristöministeriössä
Sinikka Mönkäre

13.4.1995 – 15.4.1999
SDP
Toinen sosiaali- ja terveysministeri, ministeri työministeriössä
Terttu Huttu-Juntunen

13.4.1995 – 15.4.1999
Vas.
Työministeri
Liisa Jaakonsaari

13.4.1995 – 15.4.1999
SDP
Ympäristöministeri, ministeri valtioneuvoston kansliassa,
ministeri ulkoasiainministeriössä
Pekka Haavisto

13.4.1995 - 15.4.1999
Vihr.
Toinen sisäasiainministeri, ministeri valtiovarainministeriössä
Jouni Backman

13.4.1995 – 15.4.1999
SDP
Ministeri opetusministeriössä (kulttuuriministeri)
Claes Andersson
Suvi-Anne Siimes

13.4.1995 – 4.9.1998
4.9.1998 – 15.4.1999
Vas.

Lipposen II Hallitus
Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Paavo Lipponen

15.4.1999 – 17.4.2003
SDP
Pääministerin sijainen
Sauli Niinistö
Ville Itälä

15.4.1999 - 30.8.2001
30.8.2001 - 17.4.2003
Kok.
Ulkoministeri
Tarja Halonen
Erkki Tuomioja

15.4.1999 – 25.2.2000
25.2.2000 – 17.4.2003
SDP
Ulkomaankauppaministeri, ministeri valtioneuvoston kansliassa
Kimmo Sasi
Jari Vilén

15.4.1999 – 4.1.2002
4.1.2002 – 17.4.2003
Kok.
Oikeusministeri
Johannes Koskinen

15.4.1999 – 17.4.2003
SDP
Sisäasiainministeri
Kari Häkämies
Ville Itälä

15.4.1999 – 1.9.2000
1.9.2000 – 17.4.2003
Kok.
Alue- ja kuntaministeri
Martti Korhonen

15.4.1999 – 17.4.2003
Vas.
Puolustusministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä
Jan-Erik Enestam

15.4.1999 – 17.4.2003
RKP
Valtiovarainministeri
Sauli Niinistö

15.4.1999 – 17.4.2003
Kok.
Toinen valtiovarainministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä[12],
ministeri ympäristöministeriössä
Suvi-Anne Siimes

15.4.1999 – 17.4.2003
Vas.
Opetusministeri
Maija Rask

15.4.1999 – 17.4.2003
SDP
Kulttuuriministeri
Suvi Lindén
Kaarina Dromberg

15.4.1999 – 5.6.2002
5.6.2002 – 17.4.2003
Kok.
Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä
Raimo Tammilehto
Jari Koskinen

15.4.1999 – 1.2.2002
1.2.2002 – 31.5.2002
31.5.2002 – 17.4.2003
(amm.)

         (amm.)
         Kok.

Liikenne- ja viestintäministeri[13]
Olli-Pekka Heinonen
Kimmo Sasi

15.4.1999 – 4.1.2002
4.1.2002 – 17.4.2003
Kok.
Kauppa- ja teollisuusministeri
Erkki Tuomioja
Sinikka Mönkäre

15.4.1999 – 25.2.2000
25.2.2000 – 17.4.2003
SDP
Sosiaali- ja terveysministeri
Maija Perho

15.4.1999 – 17.4.2003
Kok.
Peruspalveluministeri
Eva Biaudet
Osmo Soininvaara
Eva Biaudet

15.4.1999 – 14.4.2000
14.4.2000 – 19.4.2002
19.4.2002 – 17.4.2003
RKP

         Vihr.
         RKP

Työministeri
Sinikka Mönkäre
Tarja Filatov

15.4.1999 – 25.2.2000
25.2.2000 – 17.4.2003
SDP
Ympäristöministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä[14]
Satu Hassi
Jouni Backman

15.4.1999 – 31.5.2002
31.5.2002 – 17.4.2003
Vihr.

         SDP

Jäätteenmäen hallitus kävi kääntymässä 2003.

Vanhasen I Hallitus.
Ministeri Tehtävässä Puolue
Pääministeri
Matti Vanhanen

24.6.2003–19.4.2007
Kesk.
Valtiovarainministeri, pääministerin sijainen
Antti Kalliomäki
Eero Heinäluoma

24.6.2003–22.9.2005
23.9.2005–19.4.2007
SDP
Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

24.6.2003–19.4.2007
SDP
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, ministeri valtioneuvoston kansliassa
Paula Lehtomäki
Mari Kiviniemi (Lehtomäen äitiysloman ajan)
Paula Lehtomäki

24.6.2003–2.9.2005
2.9.2005–3.3.2006
3.3.2006–19.4.2007
Kesk.
Oikeusministeri
Johannes Koskinen
Leena Luhtanen

24.6.2003–22.9.2005
23.9.2005–19.4.2007
SDP
Sisäasiainministeri
Kari Rajamäki

24.6.2003–19.4.2007
SDP
Ministeri sisäasiainministeriössä, ministeri ympäristöministeriössä
(alue- ja kuntaministeri)
Hannes Manninen

24.6.2003–19.4.2007
Kesk.
Puolustusministeri
Seppo Kääriäinen

24.6.2003–19.4.2007
Kesk.
Toinen valtiovarainministeri
Ulla-Maj Wideroos

24.6.2003–19.4.2007
RKP
Opetusministeri
Tuula Haatainen
Antti Kalliomäki

24.6.2003–22.9.2005
23.9.2005–19.4.2007
SDP
Ministeri opetusministeriössä (toinen opetusministeri eli kulttuuriministeri)
Tanja Karpela (vuoden 2006 toukokuusta nimellä Saarela)

24.6.2003–19.4.2007
Kesk.
Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

24.6.2003–19.4.2007
Kesk.
Liikenne- ja viestintäministeri
Leena Luhtanen
Susanna Huovinen

24.6.2003–22.9.2005
23.9.2005–19.4.2007
SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Mauri Pekkarinen

24.6.2003–19.4.2007
Kesk.
Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre
Tuula Haatainen

24.6.2003–22.9.2005
23.9.2005–19.4.2007
SDP
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä (Peruspalveluministeri)
Liisa Hyssälä

24.6.2003–19.4.2007
Kesk.
Työministeri
Tarja Filatov

24.6.2003–19.4.2007
SDP
Ympäristöministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä
Jan-Erik Enestam
Stefan Wallin

24.6.2003–31.12.2006
1.1.2007–19.4.2007
RKP

Vanhasen II Hallitus.

Pääministeri
Matti Vanhanen

19.4.2007 – 22.6.2010
Kesk.
Valtiovarainministeri, Pääministerin sijainen
Jyrki Katainen

19.4.2007 – 22.6.2010
Kok.
Ulkoasiainministeri
Ilkka Kanerva
Alexander Stubb

19.4.2007 – 4.4.2008
4.4.2008 – 22.6.2010
Kok.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paavo Väyrynen

19.4.2007 – 22.6.2010
Kesk.
Oikeusministeri
Tuija Brax

19.4.2007 – 22.6.2010
Vihr.
Sisäasiainministeri
Anne Holmlund

19.4.2007 – 22.6.2010
Kok.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri, ministeri oikeusministeriössä,
ministeri valtioneuvoston kansliassa, ministeri työministeriössä[22]
Astrid Thors

19.4.2007 – 22.6.2010
RKP
Puolustusministeri, ministeri valtioneuvoston kansliassa[23]
Jyri Häkämies

19.4.2007 – 22.6.2010
Kok.
Hallinto- ja kuntaministeri, ministeri sisäasiainministeriössä
Mari Kiviniemi

19.4.2007 – 22.6.2010
Kesk.
Opetusministeri
Sari Sarkomaa
Henna Virkkunen

19.4.2007 – 19.12.2008
19.12.2008 – 22.6.2010
Kok.
Kulttuuri- ja urheiluministeri, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä
Stefan Wallin

19.4.2007 – 22.6.2010
RKP
Maa- ja metsätalousministeri
Sirkka-Liisa Anttila

19.4.2007 – 22.6.2010
Kesk.
Liikenneministeri
Anu Vehviläinen

19.4.2007 – 22.6.2010
Kesk.
Viestintäministeri
Suvi Lindén

19.4.2007 – 22.6.2010
Kok.
Elinkeinoministeri[24], ministeri sisäasiainministeriössä
Mauri Pekkarinen

19.4.2007 – 22.6.2010
Kesk.
Työministeri
Tarja Cronberg
Anni Sinnemäki

19.4.2007 – 26.6.2009
26.6.2009 – 22.6.2010
Vihr.
Sosiaali- ja terveysministeri, ministeri työministeriössä[22]
Liisa Hyssälä
Juha Rehula

19.4.2007 – 24.5.2010
24.5.2010 – 22.6.2010
Kesk.
Peruspalveluministeri, ministeri ympäristöministeriössä[22]
Paula Risikko

19.4.2007 – 22.6.2010
Kok.
Ympäristöministeri
Paula Lehtomäki
Kimmo Tiilikainen (Lehtomäen äitiysloman ajan)
Paula Lehtomäki

19.4.2007 – 28.9.2007
28.9.2007 – 11.4.2008
11.4.2008 – 22.6.2010
Kesk.
Asuntoministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä[25]
Jan Vapaavuori

19.4.2007 – 22.6.2010
Kok.

tehtävässä puolue
Pääministeri
Jyrki Katainen

22.6.2011–24.6.2014
Kok.
Valtiovarainministeri, pääministerin sijainen
Jutta Urpilainen
Antti Rinne

22.6.2011–6.6.2014
6.6.2014–24.6.2014
SDP
Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

22.6.2011–24.6.2014
SDP
Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri
Alexander Stubb [Huom 1]

22.6.2011–24.6.2014
Kok.
Kehitysministeri
Heidi Hautala [Huom 2]
Pekka Haavisto [Huom 3]

22.6.2011–17.10.2013
17.10.2013–24.6.2014
Vihr.
Oikeusministeri
Anna-Maja Henriksson

22.6.2011–24.6.2014
RKP
Sisäministeri (sisäasiainministeri v. 2013 loppuun)
Päivi Räsänen [Huom 4]

22.6.2011–24.6.2014
KD
Puolustusministeri
Stefan Wallin
Carl Haglund

22.6.2011–5.7.2012
5.7.2012–24.6.2014
RKP
Liikenne- ja kuntaministeri
Henna Virkkunen [37][Huom 5]

4.4.2014–24.6.2014
Kok.
Opetusministeri
Jukka Gustafsson
Krista Kiuru
Opetus- ja viestintäministeri
Krista Kiuru [38]

22.6.2011–24.5.2013
24.5.2013–4.4.2014

4.4.2014–24.6.2014
SDP

Kulttuuri- ja asuntoministeri
Pia Viitanen [38][Huom 6]

4.4.2014–24.6.2014
SDP
Maa- ja metsätalousministeri
Jari Koskinen

22.6.2011–24.6.2014
Kok.
Elinkeinoministeri
Jyri Häkämies [Huom 7]
Jan Vapaavuori

22.6.2011–16.11.2012
16.11.2012–24.6.2014
Kok.
Työministeri
Lauri Ihalainen [Huom 8]

22.6.2011–24.6.2014
SDP
Sosiaali- ja terveysministeri
Paula Risikko

22.6.2011–24.6.2014
Kok.
Peruspalveluministeri
Maria Guzenina-Richardson [Huom 9]
Susanna Huovinen [38][Huom 10]

22.6.2011–24.5.2013
24.5.2013–24.6.2014
SDP
Ympäristöministeri
Ville Niinistö

22.6.2011–24.6.2014
Vihr.
Hallinto- ja kuntaministeri
Henna Virkkunen [Huom 11]

22.6.2011–4.4.2014
Kok.
Asunto- ja viestintäministeri
Krista Kiuru [Huom 12]
Pia Viitanen [Huom 13]

22.6.2011–24.5.2013
24.5.2013–4.4.2014
SDP
Liikenneministeri
Merja Kyllönen [36]

22.6.2011–4.4.2014
Vas.
Kulttuuri- ja urheiluministeri
Paavo Arhinmäki [Huom 14][36]

22.6.2011–4.4.2014
Vas.

Stubbin Hallitus.

Pääministeri
Alexander Stubb

24.6.2014 – 29.5.2015
Kok.
Valtiovarainministeri, pääministerin sijainen
Antti Rinne

24.6.2014 – 29.5.2015
SDP
Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja

24.6.2014 – 29.5.2015
SDP
Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri
Lenita Toivakka [Huom 1]

24.6.2014 – 29.5.2015
Kok.
Kehitysministeri
Pekka Haavisto [Huom 2]
Sirpa Paatero [Huom 3]

24.6.2014 – 26.9.2014
Vihr.

26.9.2014 – 29.5.2015         SDP

Oikeusministeri
Anna-Maja Henriksson

24.6.2014 – 29.5.2015
RKP
Sisäministeri
Päivi Räsänen [Huom 4]

24.6.2014 – 29.5.2015
KD
Puolustusministeri
Carl Haglund [Huom 5]

24.6.2014 – 29.5.2015
RKP
Liikenne- ja kuntaministeri
Paula Risikko[Huom 6]

24.6.2014 – 29.5.2015
Kok.
Opetus- ja viestintäministeri
Krista Kiuru

24.6.2014 – 29.5.2015
SDP
Kulttuuri- ja asuntoministeri
Pia Viitanen [Huom 7]

24.6.2014 – 29.5.2015
SDP
Maa- ja metsätalousministeri
Petteri Orpo

24.6.2014 – 29.5.2015
Kok.
Elinkeinoministeri
Jan Vapaavuori

24.6.2014 – 29.5.2015
Kok.
Työministeri
Lauri Ihalainen [Huom 8]

24.6.2014 – 29.5.2015
SDP
Sosiaali- ja terveysministeri
Laura Räty

24.6.2014 – 29.5.2015
Kok.
Peruspalveluministeri
Susanna Huovinen

24.6.2014 – 29.5.2015
SDP
Ympäristöministeri
Ville Niinistö
Sanni Grahn-Laasonen

24.6.2014 – 26.9.2014
Vihr.

26.9.2014 – 29.5.2015         Kok.

Katso ketkä olivat vallassa ja vastuussa, kun velkaralli ryöpsähti uudestaan käyntiin 2000 luvulla 60 miljardia ja nousi 100 miljardiin euroon. Nyt on koossa 2017 yli 130 miljardia euroa.

Kaikki hallitukset on osallistunut valtiopetokseen kun eivät ole puuttunut perustuslain vastaisiin toimiin jotka alkoivat jo 80-luvulla jatkuen 90-luvulla ja 2000 –luvulla.

2017 on 85 000 PK yrittäjää ryöstömurhattu ja 300 000 kansalaista ikuisuusvelkoihin tuomittu kun olivat takaajan 90-luvulla ja myöhemmin, vasta nyt on muutama poliitikko ja Presidentti ilmaissut että lamavelallisia on kohdeltu väärin.

Sauli Niinistö oli mukana myymässä velat jotka oli tehty lainvastaisesti ilman velkakirjoa ja tilitystä Norjaan perintä yhtiölle, Kaikki toimet oli perustuslain vastaisia, myös EU:hun meno ja euroon liittyminen.

Velat on irtisanottu heti lainvastaisesti 90-luvulta lähtien ja mitään velkaa ei ole tilitetty 2017 mennessä, vaikka laki velvoittaa siihen.

Siksi kaikki poliitikot jotka on tässä ilmaistu on osavastuussa Suuresta valtiopetoksesta.

Rainer Partanen

FB kirjoitus on lainattu.

Hilkka Laikko
6 min ·
Olisiko mitenkään mahdollista herättää maamme politiikot -ennen, kuin on liian myöhäistä? Minut on kasvatettu oikeudenmukaisuuteen ja lain kunnioitukseen. Kuitenkin minä ja läheiseni jouduimme ison instanssin -pankin ja valtion silloisten päättäjien armoille 90 -luvulla ja meiltä kavallettiin laillinen, meidän omistama omaisuus. Nämä samat uhrit maksavat edellen 18% korkoja! Siis KORKOJA! Pääoma ei lyhene. MIKSI? Jokainen velkakirja ja jokainen haltijavelkakirja kiinnityksineen on pankille "vakavaraisuutta", Milloin meillä on annettu pankeille oikeus toimia täysin lain vastaisesti? Ei milloinkaan! Näitä uhreja on kymmeniä tuhansia ja me emme ole ainoita uhreja, vaan koko Suomen valtion verotuloja kierretään miljardeilla joka vuosi. Mistä syntyy tyytymättömyys - katsokaa päättäjät taaksenne: " Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää".
Kysyn Teiltä päättäjät - kuinka kauan Teillä menee havaita todellinen veronkierto tässä maassa? 4 sukkapari kutovan mummon villasukat eivät oikeusvaltiossa saa olla prioritteetti nro 1.
Nyt on jo uusi kierros uusia uhreja, koska 90-luvulla päästettiin "piru irti".

Emerituskeksijä. Rainer Partanen

Lamavelallisten myynti velkaorjiksi Norjaan - mitä vastaavat Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes ja Sauli Niinistö.

June 4th, 2017

Lainattua.
25.9.2011 13:15 Ilkka Kakko
• Kotimaa
Täydennystä kirjoitukseen 2017 Rainer Partanen

118 kommenttia

• ilmoita asiaton viesti

Eräs Suomen taloushistorian parhaiten vaiettu asia on lamavelallisten kohtelu 1991 – 2008. Se pitää sisällään niin hurjia päätöksiä ja inhimillistä kärsimystä, että on syytä hiukan valottaa asiaa ja muistuttaa, mitä sen hetkiset poliittiset päättäjät tekivät. Erityisen tärkeää tämä on siksi, että kaksi pää-vastuullisista – Paavo Lipponen, silloinen pääministeri ja Sauli Niinistö, lama vellallisten orjuutus päätösten aikainen valtiovarainministeri – ovat pokkana pyrkimässä ”koko kansan presidenteiksi”.Ja nyt uudestaan presidentti ehdokkaana Sauli Niinistö, eikö ole minkäänlaista häpyä teoissa 2017-2018.
80 – luvun lopulla oli kova nousubuumi ja talous, pörssikurssit jne. olivat kovassa nousussa. Hyvät talouden näkymät innostivat monia lähtemään yrittäjiksi ja olemassa olevat yritykset investoivat ja laajensivat toimintaansa. Investointeja ei haitannut edes markka määräisten lainojen kova korkotaso 10 -12 %:a. Rahapolitiikan päättäjät mm Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg ja valtiovarainministeri Viinanen päättivät, että korkotasoltaan huomattavan paljon halvemmat valuutta lainat avataan myös yksityisille henkilöille ja pienille yrityksille (isommat yritykset olivat hyödyntäneet niitä jo vuosia). Samalla vakuuteltiin, että markka on vahva, mainostettiin ns. ”vahvan markan politiikkaa” ja että mitään devalvaatio riskiä ei ole.
No, syksyllä 1991 markka kuitenkin devalvoitiin, vaikka viimeiseen asti oltiin ”vahvan markan takana” mm. valtiovarainministeri Viinanen löi devalvaatiota edeltäneenä päivän 1000 markan vedon toimittaja Tuomisen kanssa, että ei devalvoida! Tänään 25.9. julkaistussa ”Sunnuntai suomalaisen” haastattelussa Viinanen toteaa mm. ” Kun sen tiesi, mitä tuleman pitää..Kysymyksessä oli kymmenien tuhansien pienten ja keskisuurten yrittäjien elämä, kun he olivat ottaneet valuutta lainaa. Devalvaation seurauksena tuhoutui paljon hyvää yritys kantaa ja yrittäjää. Vietin silloin unettomia öitä.”
Sitten alkoi kansallinen pesänjako, perustettiin roskapankki Arsenal ja häikäilemätön yrittäjien omaisuuden realisointi alkoi. Omaisuuserät vaihtoivat omistajaa usein reilusti alle käyvän hinnan, yrittäjien keskinäinen riippuvuus johti siihen, että myös terveitä yrityksiä kaatui likviditeetti konkursseissa ja monet lainoja taanneet ystävät ja sukulaiset joutuivat maksumiehiksi. Tätä jatkui 1991 -95… ja edelleen 2017
Kun vuosituhannen vaihteessa näitä laman jälkeisiä saatavia oli vielä 12,2 miljardia (euroissa) niin hallitus päätti lopettaa Arsenalin toiminnan ja myydä nämä saatavat tarjouskilpailun perusteella perintä yhtiölle. Sopimus tehtiin Aktiv-Hansan (norjalainen pörssiyhtiö) kanssa ja valtio sai koko tuosta velka potista 600 miljoonaa euroa – siis 5 %:a niiden kirjanpitoarvosta! Tämä johti siihen, että noin 60.000 suomalaista myytiin velkaorjiksi norjalaiselle pörssiyhtiölle viideksitoista vuodeksi. Sopimukseen liittyi tiettävästi salainen sopimus, että Suomen valtio ei heikennä Aktiv-Hansan saatavien arvoa esim . velat anteeksi antavalla lainsäädännöllä viiteentoista vuoteen. No, tästä syystä nuo sen ajan lama velat anteeksiantava lainsäädäntö tuli voimaan vasta 2008. Useimmille lama velallisille inhimillisesti katsottuna aivan liian myöhään….
Siis Paavo Lipposen hallitus teki tällaisen päätöksen valtiovarainministeri Sauli Niinistön ja 2. valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoituksella, mutta mitä silloin ajateltiin… 600 miljoonaa ja 60.000 velkaorjaa – eihän valtio saanut kuin 10.000 euroa / velkaorja!! Ja samalla tuhottiin tämän porukan yrittäjyys ura ja innovatiivisuus 15 vuodeksi. Jo pelkästään taloudellisesti päätös oli järjetön, nuo 60.000 ihmistä olisivat varmasti tuottaneet kansantaloudelle 15 – 17 vuoden aikana 10 – 100 kertaa enemmän uusina innovaatioina, työpaikkoina jne kuin tilanteessa, jossa he norjalaisten velkaorjina välttelivät virallisia tuloja ja/tai antoivat ulosmitata 1/3 nettopalkastaan vuosien ajan. Uutta yritystoimintaa ei tuo lamavelallisten porukka voinut käytännössä aloittaa. Lisätietoa tästä ja tästä.
HUOM. tärkeä tarkennus kommentin 26.9.2011 00:02 Pekka Heliste pohjalta --> summa oli 600 miljoonaa markkaa eli vaivaiset 100 miljoonaa euroa - eli välillä 2000-2008 vajaat 200 euroa / velkaorja / vuosi --- järkyttävän halvalla meni monen tulevaisuus......
Inhimillisesti ottaen Niinistön/ Siimeksen / Lipposen päätös oli vieläkin karmeampi, asiaa ei liene perin pohjin tutkittu, mutta ilmeisesti sadat ellei tuhannet ihmiset tekivät itsemurhan noin aikoina. Puhumattakaan niistä perheistä jotka kokivat velkavankeuden, myös noiden perheiden lapsiin siitä on jäänyt lähtemättömät jäljet - eli velkaorjuuden muistot elävät jo toisessa polvessa. Kun Viinanen rehdisti myöntää, että vietti unettomia öitä, niin tekee mieli kysyä, kuinka monta unetonta yötä Niinistö, Lipponen tai Siimes ovat tämän asian takia viettäneet, tuskin yhtäkään. Toinen pyrkii ”koko kansan presidentiksi” ja toinen on pitkään istunut varmaan juuri tästä velkaorjien myynnistä tehdyllä sopimuksella hyväpalkkaisessa toimitusjohtajan hommassa jo vuosia. Hävetkää – verenimijät!
Avoin kysymys Sauli Niinistölle, Paavo Lipposelle ja Suvi-Anne Siimekselle : Miksi hallitus katsoi, että ei kannata tarjota tuota 95 %:n akordia velallisille itselleen, vaan annettiin norjalaiselle pörssiyhtiölle tehdä lamavelallisten hädänalaisella tilalla todella muhkeat voitot. Arvioni on (perustuu lamavelallisten kertomuksiin, jossa todetaan, että ehtivät maksaa 20 -90 %:a saatavista ennen armahdusta 2008) että norjalais yhtiö teki näillä saatavilla 5-7 miljardia euroa voittoa!
Tämä lähihistorian vaietuin ja häpeällisin poliittinen päätös herättää monta kysymystä. Miksi hallitus katsoi, että Suomeen ei voitu organisoida yhtiötä, joka olisi hoitanut tämän perinnän ja käärinyt muhkeat voitot veronmaksajien eduksi? Miksi akordia ei tarjottu suoraan velallisille? Uskon, että aika moni olisi löytänyt jostain rahat asian hoitamiseen ja voinut jatkaa yrittämistä ja tuonut omalta osaltaan kansantalouteen paljon kaivattuja innovaatioita, vientituloja ja työpaikkoja. Nyt lahdattiin osa kokonaisesta yrittäjä sukupolvesta velkaorjiksi ulkomaiselle pörssiyhtiölle. Tai miksi tuota 600 miljoonaa ei yksinkertaisesti annettu kaikille anteeksi…..
Uskomaton juttu, mutta se on tosi, koska kertoja elää. Olen yksi heistä!

Päätös 57.000 yrittäjän 76.000 velan myymisestä tehtiin talouspoliittisessa valiokunnassa 31.3.2000, jossa päättäjinä olivat Sauli Niinistö, Paavo Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes, Eeva Biaudet, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä ja Erkki Tuomioja.

Nämä olemattomat velat myytiin ilman minkäänlaista velkakirjaa ja aiempaa maksu tilitystä sitten Norjalaiselle Aktiiv-Hansalle.

PS. Ei muuten mikään ihme, että tuota Aktiv-Hansa sopimusta käsitelevät asiakirjat on Tarja Halosen toimesta julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka --- siinähän ne menevät Stasi - asiakirjojen rinnalla!.

Myös Tarja Halonen on syyllistynyt rikoksen peittelyyn, salattuaan rikosta koskeneet asiakirjat, 25 vuotta on kaikki hallitukset osallistuneet valtiopetokseen ja muihin rikoksiin

Amerikan presidentti Trumpin puhe, Saudi-Arabian tapaamisessa suurelle joukolle arabi johtajia jota ei virallisesti käännetty Suomeksi.

May 26th, 2017

FB ystäväni Anne Margareta Lindell käänsi suomeksi puheen. Josta alustus kirjoitus ja varsinainen käännös.

Mitähän tästä ajattelisi ... tai pikemminkin uskaltaisi ajatella, sillä kohta Suomessa ajattelukin kielletään lailla. No, jos Yhdysvaltain presidentti Donald Trump olisi pitänyt tämän elisen (21.5. -17), Saudi-Arabiassa pitämänsä puheen (löytyy alta) Helsingissä ja vaikkapa Itäkeskuksen pihalla, niin hän joutuisi syytteeseen vihapuheitten johdosta ... niin ja minä myös, koska uskalsin kääntää Trumpin puheen suomeksi... kuten Junes Lokkakin, koska hän oli kääntänyt Paulatin puheen ranskankielestä suomeksi. Usein on niin, että ne sanat, joita ei ole lausuttu, ovat tärkeimmät ... eli, katso kuvaa! ... Etsin tästä Trumpin eilisestä puheesta käännöstä suomeksi ... ei löytynyt ... eikä varmaan edes Ylen kerro tästä juurikaan mitään uutisissa. Arka aihe ... siis Suomen hallitukselle, mutta kansalla on oikeus tietää, sillä, nimittäin Trump puhuu faktaa ... tosiasioita, ja jos Suomen hallituksella, Nergillä, Suomen ev. lut. kirkon johdolla, Yle:llä ja valtamedialla on edes sen verran järkeä, niin nyt ne häpeävät ... ovat menneet näetsen selvästi pimeälle puolelle .... pahan puolelle. Mitens´ nyt suu pannaan, kun näyttää siltä, että jopa arabijohtajat ovat siirtymässä Trumpin kehoituksesta valon puolelle, ja lakkaavat hyysäämästä ja rahoittamasta mahdollisia terroristeja ja heidän agendaansa. Suomessa on varovaisten arvioitten mukaan ainakin 5000 laitonta ja kielteisen turvapaikanpäätöksen ja karkoituksen saanutta ”pakolaista” painunut maan alle (kadonnut ”vokeista”) ... eli niitä, joilla ei ole tiettävästi puhtaat paperit. Silti valtionkirkkomme johto on ilmoittanut suojelevansa näitä kielteisen päätöksen saaneita. Eli kirkkomme toimii lainvastaisesti.
Eli ilmoitan tässä virallisesti, että en sano mitään enkä ajattele mitään, käänsin vain Trumpin puheen suomeksi, ja ainakin minun mielestäni käännöstyö ei ole laitonta Suomessa .... vielä.
P.S. Pieni anteeksipyyntö: Käänsin tämän Trumpin puheen englannista hät´hätää ja noin niinkuin ”lonkilta” ja aika lailla vapaasti suomeksi, ei siis mikään täydellinen käännös, virheitä voi löytyä ... Korjatkaa, please!
.............................................................
Donald Trumpin koko puhe muslimimaailmalle sunnuntaina 21. 5. 2017
Riad, Saudi-Arabia (CNN)
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump piti sunnuntaina puheen yli 50:lle muslimimaitten johtajille kuvaillen visiotaan Yhdysvaltojen ja muslimien suhteista.
Tässä on täydellinen selostus Trumpin puheesta:
"Haluan kiittää kuningas Salmania hänen poikkeuksellisista sanoistaan ja Saudi-Arabian suurenmoista kuningaskuntaa, joka järjestää tämän huippukokouksen, ja minulla on kunnia saada kohdata todella ystävälliset isännät, ja olen aikaisemminkin kuullut maanne loistosta ja ystävällisyydestänne. Kansalaiset, sanat eivät tee oikeutta kuvaamaan tämän upean paikan suuremmoisuutta ja sitä uskomattomatonta vieraanvaraisuutta, jonka olette osoittaneet meille tänne saapuessamme.
Kuningas Abdulaziz, valtakunnan perustaja, joka yhdisti tämän suuren kansan, isännöi ennen minua amerikkalaista presidenttiä Franklin Roseveltia, jonka kanssa hän aloitti kestävän kumppanuuden maittemme välillä. Kuningas Salman, isäsi olisi niin ylpeä voidessasi nähdä, että jatkat hänen perintöään - ja aivan kuten hän avasi ensimmäisen luvun kumppanuudessamme, aloitamme tänään uuden luvun, joka tuo kansalaisillemme pysyviä etuja.
Haluaisin nyt myös laajentaa syvää ja sydämellisen kiitollisuuteni jokaiselle arvostetulle valtionpäämiehelle, jotka tekivät osaltaan mahdolliseksi tämän matkan tänne. Te kunniotatte suuresti meitä läsnäolollanne, ja lähetän lämpimät terveiset maastani teille. Tiedän, että aikamme yhdessä tuo monia siunauksia sekä teidän kansalle että omalle kansalleni.
Odotan teidän edustustanne amerikkalaisen kansan keskuuteen ja toimitan teille ystävyyden ja toivon viestin. Siksi päätin tehdä ensimmäisen osan ulkomaanmatkastani muslimimaailman sydämeen, joka kansakuntana toimii islamilaisen uskon kahden pyhän paikan vartijana.
Toimeni alussa olin luvannut Amerikan kansalle vahvistaa Amerikan vanhimpia ystävyyssuhteita ja rakentaa uusia kumppanuuksia rauhan saavuttamiseksi. Lupasin myös, että Amerikka ei aio pyrkiä määräämään toisten elämäntapaa, vaan ojentaa kätemme yhteistyön ja luottamuksen hengessä.
Visiomme on rauha, turvallisuus ja vauraus myös tällä alueella ja koko maailmassa.
Tavoitteenamme on kansojen koalitio, joka yhdessä jakaa tavoitteen ääriryhmien estämisestä ja antaa lapsillemme toiveikkaan tulevaisuuden. Koalitio, joka kunnioittaa Jumalaa.
Joten tämä historiallinen ja ennennäkemätön johtajien kokoontuminen - ainutlaatuinen kansojen historiassa - on symbolinen osoitus yhteisvastuullisuudesta ja keskinäisestä kunnioituksestamme koskien koko maailmaa. Kaikkien täällä tänään kokoontuneitten maitten johtajille ja kansalaisille haluan tehdä tiettäväksi, että Yhdysvallat haluaa muodostaa teidän kanssanne läheisempää ystävyysvakautta, turvallisuutta, kulttuuria ja kaupankäyntiä.
Amerikkalaisille tämä on jännittävää aikaa. Uusi optimismi on pyyhkäissyt läpi maamme, ja muutamassa kuukaudessa olemme luoneet lähes miljoona uutta työpaikkaa, lisänneet yli 3 biljoonaa dollaria uutta kasvua, antaneet mahdollisuuden amerikkalaiselle teollisuudelle, ja teimme ennätykselliset investoinnit sotilasjoukkoihimme suojelemaan ihmisten turvallisuutta ja parantamaan upeitten ystäviemme ja liittolaistemme turvallisuutta - joista monet ovat täällä nyt tänään.
Minulla on enemmän siunaaavia uutisia, ja olen iloinen voidessani jakaa ne kanssanne Kuningas Salmanin, kruununprinssin ja varapuheenjohtajan kanssa, jotka ovat olleet täynnä suurta lämpöä, hyvää tahtoa ja valtavaa yhteistyötä. Eilen allekirjoitimme historiallisia sopimuksia kuningaskunnan kanssa, joka sijoittaa lähes 400 miljardia dollaria kahdessa maassa ja luo useita tuhansia työpaikkoja sekä Amerikassa että Saudi-Arabiassa.
Tämä maittemme välinen sopimus sisältää ilmoituksen 110 miljardin dollarin Saudi-rahastoidusta puolustusostoksesta - ja me varmasti autamme saudi-ystäviämme tekemään hyväiä kauppoja suurien amerikkalaisten puolustusyrityksiemme kanssa. Tämä sopimus auttaa saudi-sotilaita ottamaan suuremman roolin turvallisuustehtävissä.
Olemme myös aloittaneet keskustelut useiden nykyisten maitten kanssa kumppanuuksien vahvistamisesta ja uusien yhteyksien muodostamisesta turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi Lähi-idässä ja myös sen ulkopuolella.
Myöhemmin tänään teemme jälleen historiaa sopimalla perustaa uusi maailmanlaajuinen keskus ääriainesideologian torjumiseksi, joka tulee sijaitsemaan juuri tässä islamilaisen maailman keskeisessä osassa.
Tämä uraauurtava uusi keskus edustaa selkeää julistusta siitä, että muslimien enemmistön on otettava johtava asema radikalisoitumisen torjunnassa, ... ja haluan ilmaista kiitollisuutemme kuningas Salmania kohtaan tämän vahvan johtajuuden osoittamisesta.
Minulla on ollut ilo toivottaa tervetulleeksi useat tämän päivän johtajat Valkoiseen Taloon, ja odotan innolla yhteistyötä kaikkien teidän kanssanne.
Amerikka on suvereeni kansa, ja meidän ensisijainen tavoite on aina kansalaisten turvallisuus ja turvallisuus. Emme ole täällä saarnaamassa. Emme ole täällä kertomassa muille ihmisille, miten elää, mitä tehdä, kuka on Jumala ja miten häntä tulee palvoa. Sen sijaan olemme täällä tarjoamaan kumppanuutta - joka perustuu yhteisiin intresseihin ja arvoihin – edistämään pyrkimystä parempaan tulevaisuuteen meille kaikille.
Tässä huippukokouksessa keskustelemme monista intresseistä, jotka me kaikki jaamme yhdessä. Mutta ennen kaikkea meidän on oltava yhtenäisiä pyrittäessä saavuttamaan yksi tavoite, joka ylittää kaikki muut näkökohdat. Tavoitteena on kohdata historian suurin koettemus - valloittaa ääriliikkeet ja torjua terrorismin voimat.
Nuorten muslimien poikien ja tyttöjen pitäisi pystyä kasvamaan vapaaksi pelosta, turvattomuudesta, väkivallasta ja vihamielisyydestä. Ja nuorilla muslimimiehillä ja -naisilla pitäisi olla mahdollisuus rakentaa uusi hyvinvoinnin aikakausi heille itselleen ja heidän kansalleen.
Jumalan avun avulla tämä huippukokous merkitsee lopun alkua niille, jotka harjoittavat kauhua ja levittävät sen väärennettyä uskontoa. Samanaikaisesti rukoilemme, että tätä erityistä kokousta voidaan muistella alkuna Lähi-idän rauhalle - ja ehkä alkuna rauhalle jopa kaikkialla maailmassa.
Mutta tämä tulevaisuus voidaan saavuttaa vain lyömällä alas terrorismin ja ja sitä ajava ideologian..
Harvat maat ovat säästyneet väkivallalta..
Amerikka on joutunut toistuviin barbaarisiin hyökkäyksiin - syyskuun 11. päivän julmuuksista Bostonin pommituksen tuhoon San Bernunin ja Orlandon kauheisiin surmatekoihin.
Myös Euroopan kansat ovat kärsineet kiistattomasta kauhusta. Niin myös Afrikan kansat ja jopa Etelä-Amerikka, Intia, Venäjä, Kiina ja Australia ovat olleet uhreja.
Kuitenkin, pelkästään, arabi-, muslimi- ja Lähi-idän kansakunnilta vaaditaan vastuu viattomien ihmisten tappamisista. He ovat vastuussa tappojen ja pahimman tuhon aiheuttamista fanaattisen väkivallan aalloista.
Jotkut arvioiden mukaan yli 95 prosenttia terrorismin uhreista ovat itse muslimeja.
Meillä on nyt humanitaarinen ja turvallisuuskatastrofi levittäyttynyt koko planeettamme ympäri. Se on ”eeppisten” (epäoikeudenmukaisten) mittasuhteiden tragedia. Mitkään kuvaukset kärsimyksistä ja hivittävyyksistä eivät voi kuvata sen koko totuutta.
ISIS: n, al-Qaidan, Hizbollahin, Hamasin ihmisuhrien todellista määrää ei voi vain laskea kuolleitten määrästä. Uhrien määrä on myös laskettava sukupolvien kadonneista unelmista.
Lähi-idässä on runsaasti luonnon kauneutta, vilkkaita kulttuureja ja valtavia määriä historiallisia aarteita. Lähi-Idän pitäisi yhä olla yksi maailman suurimmista kauppakeskuksista ja mahdollisuuksista.
Tämän alueen ei pitäisi olla paikka, josta pakolaiset pakenevat, vaan johon uudet tulokkaat saapuvat.
Saudi-Arabiassa on yksi maailman suurimmista uskonnon pyhimmistä paikoista. Vuosittain miljoonat muslimit tulevat ympäri maailmaa Saudi-Arabiaan osallistumaan ”Hajjiin”. Muinaisten ihmeiden lisäksi tässä maassa on myös nykyaikaisia - myös arkkitehtuurisia saavutuksia.
Egypti oli kukoistava oppimisen ja saavuttamisen keskus tuhansia vuosia ennen muita osia maailmaa. Gizan, Luxorin ja Aleksandrian ihmeet ovat muinaisen perinnön perinnöt ylpeitä.
Koko maailmassa ihmiset haavilevat kävelevänsä joskus Petran raunioilla Jordanissa. Irak oli sivilisaation kehto ja luonnonkaunis maa. Ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat yltäneet uskomattomiin korkeuksiin lasilla ja teräksellä, ja muuttivat maan ja veden mahtaviksi taideteoksiksi.
Tämä koko alue, jonka välissä on Suezin kanava, ja joka on Punaisen meren ja Hormudan salmien keskeisten laivaväylien keskellä, on alue jonka potentiaali ei ole koskaan ollut suurempi. 65 prosenttia väestöstä on alle 30-vuotiaita. Kuten kaikki nuoret miehet ja naiset, he etsivät suuria tulevaisuudenmahdollisuuksia, suuria kansallisia hankkeita joihin liittyä, ja löytää paikka heidän perheilleen, jota kutsusa kodiksi.
Mutta tämä valtava potentiaali ja valtava, optimistisen skenaario, tukahdutetaan verenvuodatuksen ja kauhun vuoksi. Tällä väkivallalla ei voi olla tulevaisuutta. Sitä ei saa eikä pidä sietää, eikä hyväksyä, eikä antaa anteeksi, eikä jättää huomiotta.
Joka kerta, kun terroristi murhaa viattoman ihmisen, hän valehtelee Jumalan nimeen (Anne –välihuomautus - huutaa: ”Allahu Akbar!”), niin sen pitäisi olla loukkaus jokaiselle uskovalle ihmiselle.
Terroristit eivät palvo Jumalaa, he palvoivat kuolemaa.
Jos emme toimi tämän järjestäytyneen terrorin vastaisesti, tiedämme, mitä tulee tapahtumaan.
Terrorismin tuhoaalto leviää edelleen. Rauhalliset yhteiskunnat joutuvat väkivallan kouriin. Ja monien sukupolvien tulevaisuus valitettavasti tuhoutuu..
Jos emme yhteisesti tuomitse tällaista silmitöntä tappamista, niin meitä ei vain tuomitse meidän kansamme, meidät tuomitaan historiassa, ja Jumala tuomitsee meidät.
Tämä ei ole taistelu eri uskontojen, erilaisten lahkojen tai erilaisten sivilisaatioiden välillä.
Tämä on taistelu barbaaristen rikollisten häätämiseksi keskuudestamme, jotka pyrkivät lakkauttamaan ihmiselämän ja ”tolokun” (Annen oma käännöskukkanen) ihmiset kaikista uskonnosta, jotka pyrkivät suojelemaan eri uskontojen jaloja pyyteitä..
Tämä on taistelu hyvän ja pahan välillä.
Kun näemme terrosrismin tuhot, emme näe mitään merkkejä siitä, että murhatut olivat juutalaisia tai kristittyjä, shiioja tai sunneja. Kun näemme miten viatonta verta virtaa muinaiseen maahan, emme näe uhrien uskoa tai lahkoa tai edes heimoa - me näemme vain, että he olivat Jumalan lapsia, joiden kuolemat ovat loukkauksia kaikkea pyhää kohtaan.
Mutta voimme vain voittaa tämän pahuuden, jos hyvän voimat ovat yhtenäisiä ja vahvoja - ja jos jokainen tässä huoneessa tekee oikeudenmukaisen osuutensa ja täyttää osan velvollisuudestaan..
Terrorismi on levinnyt kaikkialle maailmaan. Mutta rauhan tie alkaa täällä, tällä muinaisella maaperälla, tässä pyhässä maassa.
Amerikka on valmis seisoimaan kanssasi - yhteisten etujen ja yhteisen turvallisuuden saavuttamiseksi.
Mutta Lähi-idän kansat eivät voi odottaa amerikkalaisilta voimaa murskata heidän vihollisensa. Lähi-idän kansat joutuvat päättämään, millaista tulevaisuutta he haluavat itselleen, mailleen ja lapsilleen.
Se on vaihtoehto kahden tulevaisuuden skenarion välillä - ja se on valinta, jota Amerikka EI voi tehdä teille.
Parempi tulevaisuus on mahdollista vain, jos kansakunnat hävittävät terroristit ja ääriryhmät.
AJAKAA heidät ulos!
AJAKAA heidät ulos moskeijoistanne, pyhäköistänne!.
AJAKAA heidät ulos yhteisöistänne!
AJAKAA heidät ulos pyhästä maastanne, ja
AJAKAA HEIDÄT ULOS TÄLTÄ MAAPALLOLTA!.
Meidän puolestamme Amerikka on sitoutunut sopeuttamaan strategiamme vastaamaan uhkia ja uusia tosiasioita. Hylkäämme ne strategiat, jotka eivät ole toimineet - ja käytämme uusia lähestymistapoja, jotka ovat tulleet tietoomme kokemusten ja tarkastelun kautta. Me hyväksymme periaatteellisen realismin, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja yhteisiin intresseihin.
Ystäviemme ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa tukeamme, eikä vihollistemme koskaan tarvitse epäillä päättäväisyyttämme. Yhteistyömme edistävät turvallisuutta vakauden avulla, ei radikaalien häiriöiden kautta. Teemme päätöksiä, jotka perustuvat todellisiin tuloksiin - ei joustamattomaan ideologiaan. Meitä ohjaavat kokemukset, ei jäykkä ajattelu. Ja aina kun mahdollista, pyrimme asteittaisiin uudistuksiin - ei äkillisiin toimenpiteisiin.
Meidän täytyy etsiä kumppaneita, ei täydellisyyttä - ja tehdä kaikista niistä liittolaisia, jotka jakavat tavoitteemme.
Ennen kaikkea Amerikka etsii rauhaa - ei sotaa.
Muslimikansojen on oltava valmiita ottamaan kantaakseen oman taakkansa (osuutensa), jos aiomme kukistaa terrorismin ja lähettää heidän sairaan kieroutunut ja paha ideologiansa unohduksiin.
Ensimmäinen tehtävä tässä yhteisessä ponnistelussa on, että kansakunnat estävät pahuuden maahantunkeutujien, miehittäjien pääsyn alueelleen. Jokaisella alueella olevalla maalla on ehdottomasti velvollisuus varmistaa, että terroristit eivät pääse heidän omaan kallisarvoiseen maahansa.
Monet ovat jo edistäneet merkittävästi alueellista turvallisuutta: Jordanian lentäjät ovat ratkaisevassa asemassa olevia kumppaneita ISISia vastaan Syyriassa ja Irakissa. Saudi-Arabia ja alueellinen koalitio ovat ryhtyneet vahvaan toimintaan Houthin militantteja vastaan Jemenissä. Libanonin armeija metsästää ISIS-toimijoita, jotka yrittävät tunkeutua alueelleen. Arabi Emiraattien joukot tukevat afganistanilaisia kumppaneitamme. Mosulissa amerikkalaiset joukot tukevat kurdeja, sunneja ja shiioja, jotka taistelevat yhdessä kotimaansa puolesta. Qatar, joka isännöi Yhdysvaltain keskuskomentoa, on ratkaiseva strateginen kumppani. Pitkäaikainen kumppanuus Kuwaitin ja Bahrainin kanssa lisää turvallisuutta alueella. Ja rohkeat Afganistanin sotilaat tekevät valtavia uhrauksia Talebania ja muita terrorisisteja vastaan taistellssa maansa puolesta.
Kun kiellämme terroristijärjestöjen hallinnan alueen ja väestön hallitsemisessa, meidän on myös poistettava näiltä mahdollisuus saada rahaa. Meidän on katkaistava kaikki rahoituskanavat, jotka auttavat ISIS: n myymään öljyä, jotta he voivat maksaa taistelijoilleen ja mahdollistaa terroristien salakuljettaa vahvistuksiaan.
Olen ylpeä voidessani ilmoittaa, että kansat täällä tänään allekirjoittavat sopimuksen terrorismin rahoituksen estämiseksi, jota kutsutaan terrorismin rahoituksen kohdentamiskeskukseksi - jonka puheenjohtajina ovat Yhdysvallat ja Saudi-Arabia, ja jotka kaikki ovat liittyneet Persianlahden yhteistyöjärjestön neuvostoon. Se on toinen historiallinen vaihe tässä päivässä, joka tullaan muistamaan kauan.
Suhtaudun myös myönteisesti Persianlahden yhteistyöneuvostoon, joka estää rahoittajia käyttämään maitaan terrorismin rahoittamiseen ja joka määrittelli Hizbollahin viime vuonna terroristijärjestöksi. Saudi-Arabia liittyi myös meihin tällä viikolla asettamalla boikotin yhdelle Hizbollahin johtavista johtajista.
Tietenkin on vielä paljon tekemistä.
Tämä tarkoittaa rehellisesti islamistisen ääriliikkeen ja islamististen terroristiryhmien iheutamaa kriisiä. Ja se tarkoittaa seisomista yhteisessä rintamassa vastustamassa viattomien muslimien murhaamista, naisten sortoa, juutalaisten ja kritittyjen vainoa ja teurastamista.
Uskonnollisten johtajien on tehtävä tämä täysin selväksi: barbaarisuus ei tuo sinulle kunniaa - uskollisuus pahuuteen ei tuo sinulle mitään ihmisarvoa. Jos valitset kauhun polun, elämäsi on tyhjä, elämäsi on lyhyt, ja sinun SIELUSI JOUTUU KADOTUKSEEN!.
Ja poliittisten johtajien on puhuttava vahvistaen samaa aatetta: sankarit eivät tapa viattomia; he pelastavat heitä. Monet kansat täällä ovat tänään ryhtyneet tärkeisiin toimiin tämän viestin esiintuomiseksi. Saudi-Arabian visio vuodelle 2030 on tärkeä ja rohkaiseva: suvaitsevaisuus, kunnioitus, naisten vaikutusvallan lisääminen ja taloudellinen kehitys.
Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat myös harjoittaneet sydämen ja sielujen taistelua - ja Yhdysvaltojen kanssa käynnistettiin keskus online-vihapuheitten torjumiseksi (Anne:tässä kohdin Trump tarkoittaa nimenommna äärrimuslimien vihapuheita toisuskoisia kohtaan). Myös Bahrain pyrkii heikentämään rekrytointia ja radikalisoitumista.
Suhtaudun myös myönteisesti Jordanialle, Turkille ja Libanonille heidän roolistaan pakolaisten vastaanottamisessa. Lähi-idästä lähtevien maahanmuuttajien ja pakolaisten surmaaminen heikentää vakaiden yhteiskuntien ja talouksien luomiseen tarvittavaa inhimillista pääomaa. Sen sijaan, että tämä alue olisi niin paljon inhimillistä potentiaalia, Lähi-idän maat voivat antaa nuorille toivoa kirkkaammasta tulevaisuudesta kotimaissaan ja -alueillaan.
Tämä tarkoittaa kaikkien sellaisten kansalaisten pyrkimysten ja unelmien edistämistä, jotka etsivät parempaa elämää - myös naiset, lapset ja kaikkien uskontojen seuraajat. Useat arabi- ja islamilaiset tutkijat ovat kaunopuheisesti väittäneet, että tasa-arvon suojaaminen vahvistaa arabi- ja muslimiyhteisöjä.
Lähi-itä on monen vuosisadan ajan ollut monien rinnakkain elävien kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kotina. Meidän on harjoitettava uudelleen toinen toistemme suvaitsevaisuutta ja kunnioittamista - ja tehtävä tämä alue paikaksi, jossa jokainen miehestä ja naisesta, riippumatta heidän uskonnostaan tai etnisyytedestä, voi nauttia arvostuksesta ja toivosta paremepaan elämään.
Tässä hengessä olen nyt käynyt Riadissa, ja aion matkustaa Jerusalemiin ja Betlehemiin ja sitten Vatikaaniin – eli käymällä näissä kolmessa Abrahamin uskonnon pyhimmissä paikoissa. Jos nämä kolme uskontoa voivat elää yhdessä, niin rauha tässä maailmassa on mahdollista - myös Israelin ja palestiinalaisten välinen rauha. Tapaan Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun palestiinalaisten presidentin Mahmoud Abbasin kanssa. (Anne, huomatkaa, että Trump ei sanonut, että Palestiinan presidentin....)
Terroristien lyöminen heidän alueiltaan, heidän rahoituksensa ja valehtelevan ideologiansa levittämisen estämien ovat perusteita terrosrismin tukahduttamisessa.
Mutta mikään keskustelu tämän uhan loukkaamisesta ei olisi täydellinen mainitsematta hallitusta, joka antaa terroristeille turvallisen sataman ja taloudellista tukea ja rekrytoinnissa tarvittavan sosiaalisen aseman. Se on järjestelmä, joka on vastuussa alueen epävakaudesta. ... Nyt puhun tietysti Iranista.
Libanoniin, Irakiin ja Jemeniin virtaa Iranista varoja, aseita ja junalasteittain terroristeja, puolisotilallisia- ja muita ääriryhmiä, jotka levittävät tuhoja ja kaaosta koko alueella. Iran on saanut aikaan vuosikymmeniä sekalaista konfliktia ja kauhua.
Se on hallitus, joka puhuu avoimesti joukkomurhasta, vannottamalla Israelin tuhoa, uhkaa kuolemalla Amerikkaan ja on mädätyttänyt monien kansakuntien johtajat tässä huoneessa.
Iranin traagiset ja epävakaimmat toimet ovat tulleet näkyviin Syyriassa. Assad on tukenut Irania, ja täten hän on syyllistynty vakavaan rikokseen. Yhdysvallat on ryhtynyt vakavaan toimintaan Assadin hallintoa vastaan kiellettyjen kemiallisten aseiden käytön johdosta. Kyseessä oli hyökkäys 59 tomahawk-ohjuksella Syyrian ilmatilaan.
Vastuuta kantavien maiden on tehtävä yhteistyötä, jotta Syyrian humanitaarinen kriisi saadaan loppumaan. On hävitettävä ISIS ja palautettava vakaus alueelle. Iranin hallinnon kaikein eniten kärsivät uhrit ovat kuitnekin Iranin oma kansa. Iranilla on rikas historia ja kulttuuri, mutta Iranin kansa on kärsinyt vaikeuksia ja epätoivoa heidän johtajiensa haluttomuudesa estää terrorismia ja siitä johtuvia konfliketeja.
Niin kauan kuin Iranin hallitus haluaa olla rauhan kumppani, kaikkien omantunnon valtioiden on toimittava yhdessä eristääkseen Iran, jotta Iran lopettaa ja kieltää terrorismin rahoituksen, ja meidän on rukoiltava sitä päivää, jolloin Iranin kansalla on ansaittu ja oikeudenmukainen hallitus.
Päätöksemme täällä vaikuttavat lukemattomiin ihmishenkiin.
Kuningas Salman, kiitän teitä tämän suuren hetken mahdollistamisesta ja suuresta panoksesta Amerikkaan, sen teollisuuteen ja sen töihin. Kiitän teitä myös investoinneista tämän maailmanosan tulevaisuuteen.
Tämä hedelmällisellä alueella on kaikki ainekset ylitsevuotavaan menestykseen - rikas historia ja kulttuuri, nuori ja elinvoimainen kansa, menestyviä yrittäjiä. ... Mutta, mikä mahdollisuus tulevaisuudelle, jos Lähi-idän kansalaiset vapautetaan ääriliikkeistä, terrorista ja väkivallasta.
Me tässä huoneessa olemme kansojen johtajia. He odottavat meiltä vastauksia ja toimia. Ja kun luomme katseemme heihin, niin jokaisen silmäparin takana on sielu, joka kaipaa oikeutta.
Nykyään miljardit kasvot katsovat nyt meitä odottaen vastauksia aikamme suuriin kysymyksiin.
Aiommeko olla välinpitämättömiä pahan ollessa läsnä? Suojelemmeko kansalaisiamme sen väkivaltaiselta ideologialta? Annammeko sen myrkkyttää yhteiskuntamme? Annammeko pahan tuhota pyhimmät paikat ja kaupungit maan päällä? Jos emme kohtaa tätä tappavaa terroria, tiedämme, mitä tulevaisuus tuo mukanaan - enemmän kärsimystä ja enemmän epätoivoa. Mutta jos toimimme - jos poistumme tästä upeasta huoneesta yhtenäisinä ja päättäväisinä tekemään sen, mitä pitääkin tehdä, eli estää pahan tuhoamasta maailmaa – koska muutoin ei ole mahdollisuutta kansojen suurenmoiselle tulevaisuudelle. .
Sivilisaatiomme syntymäpaikka odottaa uuden renessanssin alkavan. Kuvittele, mitä huominen voikaan tuoda tullessaan.
Upeat tieteelliset saavutukset, taide, lääketiede ja kaupankäynti innostavat ihmiskuntaa. Suuria kaupungkeja on rakennettu romuttuneitten kaupunkien raunioille. Uudeet työpaikt ja teollisuudenalat antavat toimeentulon miljoonille ihmisille. Vanhempien ei enää tarvitse olla huolissaan lapsistaan. Perhitten ei enää tarvitse murheita rakkaitaan, ja uskovaiset saavat harjoittaa uskontoaan ilman pelkoa.
Nämä ovat hyvinvoinnin ja rauhan siunauksia. Nämä ovat toiveita, jotka polttavat vanhurskauden liekillä jokaisen ihmisen sydämessä. Ja nämä ovat rakkautta täynnä olevien kansojen vaatimuksia.
Pyydän teitä liittymään minuun, liittymään yhteen, tekemään yhteistyötä ja taistelemaan yhdessä – NE, JOTKA ON YHDISTETTY, NE EIVÄT KAADU..
Kiitos. ... Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon maatasi. Ja Jumala siunatkoon Amerikan Yhdysvaltoja. "

Sekä Suomen kansaa sen johtajilta jotka ei ymmärrä Trumpin suuruutta.

Emeritus keksijä Rainer Partanen