Eduskunnasta lainattua: Yrittäjyys kunniaan vihdoinkin, tehkää päätös.
Ed. T a r k k a : Rouva puhemies! Yrittäjyys on yhteiskunnan dynaamisuuden mittari. Se on elämänasenne. Se on tapa tehdä työtä ja rakentaa yhteiskuntaa. Jokaisella tulee olla oikeus vaurastua rehellisellä työllä ja työtä antamalla. Mutta tämä yhtälö ei toimi, ei varsinkaan mikroyrittäjien kohdalla. Heille kysymys ei ole rikastumisesta. He ovat henkiinjäämisen kriisissä. On kysymys siitä, kannattaako tekeminen Suomessa.
Melkein kaikkien pienyritysten keskeinen toiminta-ajatus nykyisellään on se, että uusia työntekijöitä ei palkata. Se ei ole pahaa tahtoa vaan itsesuojelureaktio, joka on johdonmukainen seuraus lainsäädännön ja korporaatioiden asettamista reunaehdoista.
Yrittäjät eivät tarvitse etuoikeuksia. Oikeudet riittävät. On purettava lainsäädännön, hallinnon ja edunvalvontajärjestöjen byrokraattinen muutosvastarinta, joka tuhoaa kansakunnan tulevaisuutta pala palalta joka päivä.
Pienyrittäjän tarpeettomia muodollisuuksia karsiva pienyhtiölaki on ollut oikeusministeriön pähkäiltävänä puolitoista vuotta. Asiaa ihmettelevä toimikunta on tähän mennessä saanut aikaan vain päätöksiä sille annetun määräajan pidentämisestä. Viimeinen aikaraja on tämän viikon lopulla. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Uusista ajatuksista kauhistuneet virkamiehet ovat julkisuudessa todistelleet, että yrittäjä kyllä selviää ihan mukavasti niistä muodollisuuksista, joiden poistamista nuorsuomalaisten pienyhtiö- ja kirjanpitoaloitteet ehdottivat. Byrokraattien ajatusmaailmassa yrittäjyydellä siis saa ja täytyykin olla kaikki ne rasitteet, joista yrittäjä suinkin selviää. Sillä sitten taas ei ole mitään väliä, palveleeko maan tavan takia yrittäjillä teetetty työ mitään järkevää päämäärää.
Näyttää siltä, että nuorsuomalaisten kaksi vuotta sitten tekemä pienyhtiöaloite on haudattu sen perusajatusta tukevasta eduskunnan lausumasta välittämättä. Nyt on sitten jätetty samasta asiasta uusi aloite, jossa on 18 allekirjoittajaa kaikista puolueista. Se on mielenosoitus sitä vastaan, että kaikki uudet ajatukset näyttävät tukehtuvan kanslioiden ja korporaatioiden tunkkaiseen näköalattomuuteen.
Järkyttävin osoitus yrittäjyyden ahdistavasta elintilanteesta on hallituksen esitys yrittäjien oikeusturvasta verotusasioissa. Sen keskeisin ehdotus on luottamusperiaatteen kirjaaminen lakiin. Sen mukaan vilpittömässä mielessä olevalla verovelvollisella on oikeus luottaa hänelle annettuihin ohjeisiin ja verokäytännön jatkuvuuteen. Jotakin on hyvin vakavasti pielessä, kun hallitus tulee - ja kaiken kukkuraksi yrittäjäjärjestöjen suosionosoitusten saattelemana - kirjoittaneeksi lakiesitykseen tällaisen maailmoja syleilevän itsestäänselvyyden.
Rivien välissä viranomaiset myöntävät siis tähän asti harjoittaneensa mielivaltaa, ja yrittäjäjärjestöt alistuvat siihen kuin lampaat teuraalle. Länsimaisia oikeusperiaatteita, joita noudatetaan kaikessa muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa, ei ole noudatettu yritysasioissa. Nyt tämä hallituksen vahingossa todeksi toteama olosuhde aiotaan sitten muuttaa säätämällä laki luottamuksesta. Mistä lähtien sanapöhö on muuttanut oikeaa elämää?
Lakiesityksen perusteella verottajalla olisi edelleen mahdollisuus sivuuttaa osakeyhtiö ja siis määrätä vero osakeyhtiön sijasta sen osakkaille. Mistä voisi syntyä luottamus, kun esityksen mukaan ohittamisen perusteena olisi edelleen osakeyhtiön pienuus, toimeksiantojen vähyys ja muut jokaiselle uudelle yritykselle tyypilliset ominaisuudet? Elinkeinovapauden toteutuminen on siis verottajan sattumanvaraisen suopeuden varassa. Mutta luottaa vain pitäisi, koska hallitus esittää siitä oikein lakia.
Pienyhtiölain säätämisen, kirjanpitolain uudistuksen ja ohituspykälän poistamisen lisäksi tärkeitä yrittäjyyden elvytystoimia olisivat:
- yrityssäästöjärjestelmä, jolla yritys voi rahoittaa kasvuaan ja kriisinkestokykyään
- työvoimakustannusten vähennyskelpoisuus arvonlisäverotuksessa ja
- kassavirtaperustainen yritysverotus.
Hallitusohjelman suloiset sanat yrittäjyydestä eivät voi toteutua, sillä hallinnon ja etujärjestöjen sisäinen kitka on lamauttanut ne aivokuoleman asteelle. Mitään ei tapahdu, elleivät ne ala kuunnella oikeaa yrittäjätyötä tekevien ihmisten ääntä. Yrittäjyyden asiantuntemus ei ole ministeriöissä, ei etujärjestöissä eikä eduskunnassa. Se on yrityksissä.
Rouva puhemies! Hyvät hallitusherrat ja -rouvat! Alas byrokratia, kuunnelkaamme yrittäjien ääntä!
Emerituskeksijä.
This entry was posted on 06 Jul 2009 at 11:03 by rainer and is filed under Uutiset.