jonkun tehneen rikoksen, syyttäjä saa olla patologinen valehtelija.
Oikeus samalla katsoo kuka on suosituimmassa asemassa, joten ei enään oikeutta ja kohtuutta saa Suomessa.
Presidentti Mauno Koiviston konklaavin määräys että koska kaikki valehtelevat niin ei tarvita todisteita syyllisyydestä riittää todennäköisyys. Tuomari siis voi päättää kuka on todennäköisesti syyllinen ja antaa siitä tuomion. Tämä syntyi 90 luvun pankkikriisin aikana, vaikka Suomessa on aikaisemminkin annettu liian suuren painoarvon kuvitteelliselle syyllisyydelle, mutta Koivisto löi kaikki laudalta kun päätti pelastaa pankit ja tuhota 60 000 pienyritystä.
Tämä oikeuskäytäntö tuli vallitsevaksi, enään ei ole kysymys todistusaineistosta vaan mielivallasta jolla voi tehdä syyllisen siitä jonka haluaa.
Näistä yrittäjistä teki itsemurhan 14 000 sen takia että he eivät kestäneet sitä että heitä syytettiin talouskatastrofin aiheuttamisesta. Pankit sai vapaasti varastaa pienyrittäjien omaisuuden, vaikka juuri he yhdessä presidentin kanssa aiheutti koko katastrofin. Näin korkein valtiojohto aiheutti 90 luvun talousromahduksen ja sitä ei haluta virallisesti tutkia. Oikeusoppineet ovat todenneet että on syntynyt valehtelukilpailu oikeudessa kun vastaajat ovat oppineet että kun syyttäjä saa valehdella niin myös vastaajalle tulee antaa luvan valehdella puolustuksekseen näin on EU todennut, ehkä vain toisin sanoin. Suomi ei ole länsimainen oikeusvaltio lähinnä kuuluu samaan kuin venäjä jossa ei ole liioin oikeutta tai kohtuutta.
Emerituskeksijä