Europositron weblog

Päätöstä oli jo yli 16 kuukautta ennakkoon valmisteltu julistamalla vastaajan syyllisyyttä julkisuudessa vuotamalla salassapidettävä ja vääristelty pakkokeinoistunnon päätös STT:lle ja Helsingin Sanomille.

Senjälkeen poliisin kirjein ja puhelinsoitoin osakkaille, joissa kysyttiin korvausvaatimuksia antaen ymmärtää, että syyllisyys on jo todettu. Luotua syyllisyyttä pidettiin yllä syyttäjän kaikille osakkaille lahettämillä kahdella erillisellä kirjeellä, joissa todettiin kahden muun avustajan syyttömyys, mutta niiden tarkoitus oli muistuttaa Rainer Partasen syyllisyydestä. Lopuksi vielä Tuomari Maritta Pakarinen lähetti Helsingin Käräjäoikeuden nimissä kirjeen, jossa osakkaita pyydettiin esittämään perusteltu korvausvaatimus.

Sama kirje meni myös ruotsalaisille osakkaille heidän omalla kielellään,
mutta kun se ei tuottanut riittävää tulosta, sai Ruotsin poliisi Helsingin Käräjäoikeudelta tehtävän kutsua kunkin osakkaan kuultavaksi korvausvaatimuksen takia. Muut ulkomaiset osakkeenomistajat saivat myös kutsun paikallisilta viranomaisilta saapua esittämään korvausvaatimuksensa. Kaikille osakkaille annettiin ymmärtää, että Rainer Partasen syyllisyys oli jo todettu, nyt on kysymys korvausvaatimuksesta.

Osakkaiden manipuloinnilla syyttäjä ja tuomari saivat monet heistä esittämään korvausvaatimuksen, mutta hyvin monet osakkaista, varsinkin Ruotsissa, esittivät viranomaisille vihaisen vastalauseensa. Syyttäjän näin massiivisen tiedotuskampanjan jälkeen todellisessa oikeusvaltiossa korkean moraalin omaava tuomari ei olisi ottanut tapausta käsittelyyn, sillä vastaajalta on viety kaikki mahdollisuudet puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Olisi syytä tutkia, missä määrin edellä mainittu kampanja voidaan katsoa rikolliseksi ja löytyykö ennakkotapauksia.

Osakkaista ei suinkaan tuomiossa mainitut 2/3 tuntenut itseään petetyksi, tämä oli tuomarin ylimalkainen päätös. Olisi ollut syytä tarkemmin analysoida osakkaiden vaatimukset esim. kuinka on mahdollista, että 2/3 ei vaatimut mitään korvausta ja kuinka on mahdollista, että osa ei tuntenut itseään petetyksi, vaan halusi, että kehitystä jatketaan. Vain n. 1/3 esitti vaatimuksensa ja tähän suurelta osin vaikutti edellä mainittu viranomaisten suorittama ennakoltasyyllistämiskampanja.

Kiinnitin myös huomiota yhteen tuomion perusteluista, joka oli tosi arvoituksellinen. Tuomari otti asiantuntijoiden todistelusta aiheen, joka koski alumiiniakun kehitystyön kestoa kaupallisesti hyödynnettäväksi tuotteeksi. Maksimiksi todettiin n. 10 vuotta tuomarin päätöksellä eikä otettu huomioon, että Rainer Partanen tai Ab Europositron Oy ei ole koskaan aikonut alkaa valmistamaan akkuja, hänen kaupallinen tuotteensa on prototyypin avulla todistettu valmistuslisenssimyyntiin tarkoitettu teknologia. Ketään ei ole siinä suhteessa petetty, aikataulu ja valmistusvaiheet on selvästi kirjoitettu liiketoimintasuunnitelmaan.

Tulee edelläesitetystä mieleen, että tässä jutussa ovat syyttäjä, tutkinnanjohtaja, pakkokeinotuomioistuimen tuomari ja käräjäoikeuden tuomari toimineet yhteistyössä saadakseen jopa rikollisella tavalla Rainer Partasen tuomituksi. Luultavasti jatkokäsittely Hovioikeudessa on jo etukäteen varmistettu ja tuomioon ei tule muutosta ainakaan lievempään suuntaan, jollei asialle ryhdy joku korkeamman moraalisen ominaisuuden omaava taho.
Terveisin.
Martti

Helsingin Sanomat kirjoitti 29.10.2007 siinä sävyssä, että vaikka otsikossa poliisi
epäilee Rainer Partasen syylliseksi törkeään petokseen, koko artikkelin sisältö,
poliisin suorittamat toimenpiteet (törkeän johdattelevat puhelut osakkaille) ja Rainer Partasen viikkoja jatkunut tutkintavankeus viittaavat sen jo todistaneen keksijän syyllisyyden ilman oikeudenkäyntiä.
Herää myös kysymys, kuinka poliisin salaiseksi julistamien asiakirjojen tiedot ovat päätyneet julkisuuteen tuomiten jo ennakkoon Rainer Partasen rikolliseksi. Mitä jos
keksijä olisi paljastanut poliisikuulustelussa keksinnön oleellisen sisällön, minne ne salaisuudet olisivat joutuneet.

Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia koskevan yleissopimuksen (EIS:n) 6.2. artiklan perusteella jokaista on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin todistetaan.
Samoin on olemassa ennakkotapaus, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT)
katsoi EIS:n 6 artiklan loukkaukseksi sen, että syylliseksi epäillyn nimi julkistettiin syyllistävästi ennen rikosoikeudellisen prosessin saattamista päätökseen tuomioistuimessa.

EUROPOSITRONIN RAHOITUKSEN HANKINTA

Erilaisten rahoitushankintamuotojen epäonnistuttua Rainer Partanen ryhtyi myymään osakkeita lehti-ilmoituksilla antaen selvästi kaikkien vastaajien ymmärtää, että rahoitus tarvitaan prototyypin valmistamiseen ja patentointiin. Jokainen sijoittaja ymmärsi, että tässä on kysymys riskirahoituksesta.
Hyvin monella sijoittajalla oli lisäksi idealooginen peruste tulla mukaan rahoittajaksi, kun
he oivalsivat mahdollisuuden sähköauton käytön yleistymiseen ja näin ollen sen välillisen vaikutuksen maailman ilmaston muutokseen.

Epäillään, että rikosilmoituksen taustavoimana on taho, joka on jo aikaisemmin yrittänyt välimiesoikeudessa saada 1 osakkeen (1500 E) sijoituksensa takaisin vetoamalla vähemmistöosakkaan oikeuksiin ja hävinnyt juttunsa.
Tästä suivaantuneena hän lähetti Rainer Partaselle telefaxin vaatien perusteettomasti maksamaan 8000 Euroa, muuten hän aikoo nostaa oikeusjuttuja häntä ja yhtiötä vastaan kaikista mahdollisista aiheista.
Tähän saakka hän on nostanut kanteet yhden osakeannin laillisuudesta (yhtiölle aiheutui 102000 Euron osakekauppojen menetys, kun yhtiö joutui peruuttamaan annin), tilintarkastajien valinnasta (yhtiökokous joutui valitsemaan kahteen kertaan uudet tilintarkastajat, vaikkakin kantaja hävisi juttunsa) ja kunnianloukkauksesta (kantaja hävisi).
Tämä taho on myös lähestynyt ruotsalaisia osakkaita tulemaan mukaan rikosilmoitukseen siinä onnistumatta., sillä johtuen erilaisesta sijoituskulttuurista sijoittajat muista maista ovat täysin Rainer Partasen puolella; Suomessa poliisi ehkä onnistuu säikyttämään joitakin lisää esittämään vaateitaan.
POLIISIN ”ASIANTUNTIJAT”

Suomessa ei ole ollut akkuteollisuutta vuosikymmeniin ja sekin on ollut ikivanhaa
lyijy/happo akkujen valmistusta. Täällä on muutama vuosi sitten yritetty kehitellä jotain uutta akkuteknikkaa, johon on uponnut miljoonia Euroja veronmaksajien varoja, mutta vuosikausien työ ja kustannukset eivät ole johtanut mihinkään merkittävään tulokseen. Halveksimatta mitenkään poliisin ”asiantuntijoita” lienee ainakin syytä moittia heitä visioiden puutteesta; sitä mitä ei voi lukea kirjoista tai julkaisuista ei ole olemassakaan. Joka tapauksessa yli 90 % sijoittajista antaa jokseenkin vähän painoarvoa suomalaisen ”asiantuntijan” lausunnolle.

Kun väitetään, että mitään keksintöä ei ole olemassa, on vaikea kuvitella, että korkeasti koulutetut todelliset asiantuntijat (nykyaikaiseen paristotekniikkaan perehtyneitä tekniikan tohtoreita ja insinöörejä) Englannista, Sveitsistä, Japanista, Ranskasta ja USA:sta ovat tulleet Helsinkiin ja vieläpä tehneet tarjouksia yhteistyön ehdoista. Erään maailmalla hyvin tunnetun paristotekniikan asiantuntijan kanssa oli jo esisopimus, joka sitten raukesi hänen edustamansa yhtiön talousvaikeuksiin.

Maailmalta löytyy satamäärin korkeasti koulutettuja asiantuntijoita ja tiedemiehiä, jotka sanovat että Rainer Partasen keksintö ei tule toimimaan. Sama kokemus oli myös mm. Wright-veljeksillä, joiden keksinnöstä korkeasti oppineet tiedemiehet ja asiantuntijat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että ilmaa painavampi esine ei voi lentää; sehän on vastoin fysiikan lakeja.

Rainer Partanen on kokenut samat vastoinkäymiset kuin amerikkalainen sijoittajaehdokas, keksijä, jonka keksinnöstä korkeasti koulutetut ns. ”asiantuntijat” ovat sanoneet jo vuosikausia, että se ei tule toimimaan. Nyt heille on rahoitus järjestynyt, keksintö toimii ja vasta rakennetun 1,2 miljoonaa US $ maksaneen tehtaan tuotanto on jo käynnistynyt.

SYYTÖN, KUNNES TOISIN TODISTETAAN

Sekä yhtiön että Rainer Partasen omaisuudesta on pantu takavarikkoon 1 miljoonan euron verran, vaikka toistaiseksi lehtiartikkelin mukaan on esittänyt vaateitaan vain 6 osakasta (n. 2,2 % osakkaista), jotka eivät ole ymmärtäneet, mitä riskisijoitus merkitsee. Luultavampaa on, että näiden osakkaiden omistus yhteensä vastaa korkeintaan 6:tta osaketta eli 9000 Euroa.

Valtaosa osakkaista (yli 90 %) haluaa pitää sijoituksensa ja nähdä pariston toimivana, joten varsin kevyin perustein ja kyseenalaisin keinoin viranomaiset ovat lähteneet kaatamaan yhtiötä, jonka idea on mahdollista toteuttaa ja rahoitus olisi ollut järjestyksessä amerikkalaisella pääomalla.
Jatko on viranomaisten käsissä ja on ihme, jos Europositronin ulkomaalaiset osakkaat
eivät haasta valtiota vastuuseen asiasta ja samalla maamme maine oikeusvaltiona
saa ansaitsemansa maineen sijoittajilta.

On täysin kohtuutonta, että Rainer Partasen (syytön, kunnes toisin todistetaan) maine on julkisesti mustattu ja joutuu istumaan tutkintavankeudessa tutkintojen ajan, koska joko poliisin resurssipulan tai jutun laajuuden vuoksi asian tutkinta voi viedä kuukausia.
Poliisi on ottanut haltuunsa kaiken aiheeseen liittyvän materiaalin ja koko yhtiön toiminta on pysäytetty, ei ole toistaiseksi mitään poliisin pelkäämää vaaraa muka rikolliseksi väitetyn toiminnan jatkumisesta.

Suuri joukko suomalaisia Europositronin osakkaita.

Viranomais mielivallan,luvattu paratiisi sadistiselle mielelle

Jossa syyttäjä keksii rikoksia kun tutkinnassa ei sellaisia löydy.
Muualla joutuu vankilaan mielipiteistään, Suomessa toisten mielipiteistä.

Tämä kirja ja aiemmin lukemani maamme oikeudenkäyntejä koskevat lehtiartikkelit saivat minut ymmärtämään, miksi Etelä-Afrikassa perustettiin totuuskomissio ja sen
myötä armahdus kaikille. Tämän kaltaisessa katastrofissa ei ole syyllisiä yksilöitä, vaan vaikka näin suuressa ja vaikeassa asiassa valtionjohto oli alkuperäinen syyllinen, ei heitäkään olisi voinut syyllistää. Myös pienemmät tekijät olisi pitänyt sisällyttää yleiseen armahdukseen. Mitä meidän tästä pitäisi oppia on se että kun palataan päiväjärjestykseen niin valtion hallinto on uusittava ja törkeä syyllistäminen on lopetettava. On otettava käyttöön länsimainen oikeus, jossa kansalainen on syytön kunnes oikeus toteaa todisteiden perusteella syyllisyyden. Todisteiden syyllisyydestä tulee olla riittäviä eikä tuomiota tule langettaa mielivaltaisella ja tulkinnanvaraisella ”todennäköisillä syillä”.
Tämä pieni kirja on niin tiivis sisällöltään, että vähänkin yrityselämässä mukana ollut henkilö älyää Suomen oikeudellisen tilan, joka on diktatuuri muistuttaen sosialististen tasavaltojen liiton puhdasta oikeudellisen kulissin mallia.
Hämmästyttää, ettei Suomi noudata EU:n ihmisoikeussopimuksen artikloja ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Nyt olisi poliittisilla puolueilla kiire järjestää oikeushallinto uudestaan, sillä tätä tulee markkinoida kaikille ja uudet kansanedustajat on saatava ymmärtämään asian tärkeys. Miksi tuomita joku, jos hän ei ole tehnyt mitään väärää. Kun Suomessa aletaan tutkia niin syyllisyys on viranomaisen mielestä jo selvyys ja käytös on sen mukainen. Varsinkin talousrikos- tutkinnassa ei ole syyttömiä, mikä on hämmästyttävää! Heti pyritään tuhoamaan epäilty taloudellisesti, henkisesti sekä fyysisesti. Tämä on mitä suuremmassa määrin kidutusta ja Suomessa ei muka kiduteta, tämä on pahempaa kuin kuolemantuomio. Suomen viranomaistoiminta ei eroa USA:n Quantanamon vankileiristä Kuubassa. Suomessa tutkinnassa oleva on kuin Quantanamon vanki ilman ihmisoikeuksia , koska käytetään pakkokeinolain ihmisoikeudet roskalaatikkoon pyyhkäiseviä valtuuksia. Kun opit ymmärtämään, niin huomaat että Suomi on virkamiesdiktatuuri, jossa sana tasavalta ja demokratia on pelkkää sananhelinää. Tämä totuus on syntynyt 15 kk aikana ennen oikeudenkäyntiä, joka ei tule vahvistamaan mitään, sillä ei kerrottu muutu oli oikeuden päätös mikä hyvänsä, sillä tapahtunut on jo tapahtunut viranomaisten toimesta.
Valtion syyttäjällä on tapana ensin hoitaa julkinen mielipide. Tämä tapahtuu vuotamalla rikosepäily medialle esim. STT:lle ja/tai Helsingin sanomille, jotka uutisoivat rikosepäilyn rikoksena. Näin halvaannutetaan jo tuttipulloiässä leimaamista pelkäämään opetettu vastaaja maassa, jossa valtio on tavalla tai toisella liikkeellepanevana voimana. Menetelmää ei ole rajattu pankkioikeudenkäynteihin, vaan sitä käytetään aivan yleisesti myös muuten, kuten tapaus Larissa ja Nikolai Lisitsyn, Alpo Rusi ja Ab Europositrn Oy/ Rainer Partanen hyvin osoittaa.

Juuri näin törkeän rikollisesti on keksijä Rainer Partasta kohdeltu, kidutettu ja piinattu 15 kk ilman varsinaista oikeudenkäyntiä. Päätös Helsingin Käräjäoikeuden turvaamistoimiasiassa, jossa keksijän ja yhtiön varat takavarikoitiin, sisälsi kaksi valhetta. Tuomari Leena Pettinen itse keksi pöytäkirjan tekstin, jossa oli jopa epäillyn tunnustus, vaikka mitään sellaista ei ollut oikeudessa puhuttu.
Vaadittaessa oikaisua asiaan, tuomari muutti taas tekstin oman mielipiteen mukaiseksi että tunnustus oli korkeintaan mielikuvituksellista, sitäkään ei ollut puhuttu laisinkaan. Lisäksi tutkinnanjohtaja Harri Saaristola esitti päätöksessä valheellisesti, että keksintö on jo todettu mielikuvituksen tuotteeksi. Pisteenä i:n päälle tuomari muka unohti salassapitomerkinnän pöytäkirjasta ”vahingossa”.
Näin pakkokeinokanslian sallittiin antaa STT:lle ja Helsingin Sanomille valheellinen ja salainen päätös julkaistavaksi. Korjaukset salassapidon ja syyllisyyden osalta tehtiin
päätökseen vasta sen jälkeen kun valheelliset tiedot oli saatettu julkisuuteen. Tämä on tutkinnan tulos, jonka Itä-Uudenmaan syyttäjä Mikael Lhose on tehnyt ja josta on pöytäkirja. Tämäkö on oikeutta Suomessa?
Kun oikeuden tuomari Leena Pettinen osallistuu syylliseksi tekemiseen ja omaisuuksien takavarikointiin valhein ja ”unohduksin” (vieläpä tutkinnan johtaja Harri Saaristola myös vaati salassapitoa), täytyy kansalaisen ihmetellä oikeuslaitoksemme moraalista rappiotilaa. Mikään ei voi pahemmin muistuttaa tuomarin rikollisesta mielivallasta ja syyllistämisestä kuin tämä esitys.
Helsinki 07.01.2009