Europositron weblog

Päätöstä oli jo yli 16 kuukautta ennakkoon valmisteltu julistamalla vastaajan syyllisyyttä julkisuudessa vuotamalla salassapidettävä ja vääristelty pakkokeinoistunnon päätös STT:lle ja Helsingin Sanomille.

Senjälkeen poliisin kirjein ja puhelinsoitoin osakkaille, joissa kysyttiin korvausvaatimuksia antaen ymmärtää, että syyllisyys on jo todettu. Luotua syyllisyyttä pidettiin yllä syyttäjän kaikille osakkaille lahettämillä kahdella erillisellä kirjeellä, joissa todettiin kahden muun avustajan syyttömyys, mutta niiden tarkoitus oli muistuttaa Rainer Partasen syyllisyydestä. Lopuksi vielä Tuomari Maritta Pakarinen lähetti Helsingin Käräjäoikeuden nimissä kirjeen, jossa osakkaita pyydettiin esittämään perusteltu korvausvaatimus.

Sama kirje meni myös ruotsalaisille osakkaille heidän omalla kielellään,
mutta kun se ei tuottanut riittävää tulosta, sai Ruotsin poliisi Helsingin Käräjäoikeudelta tehtävän kutsua kunkin osakkaan kuultavaksi korvausvaatimuksen takia. Muut ulkomaiset osakkeenomistajat saivat myös kutsun paikallisilta viranomaisilta saapua esittämään korvausvaatimuksensa. Kaikille osakkaille annettiin ymmärtää, että Rainer Partasen syyllisyys oli jo todettu, nyt on kysymys korvausvaatimuksesta.

Osakkaiden manipuloinnilla syyttäjä ja tuomari saivat monet heistä esittämään korvausvaatimuksen, mutta hyvin monet osakkaista, varsinkin Ruotsissa, esittivät viranomaisille vihaisen vastalauseensa. Syyttäjän näin massiivisen tiedotuskampanjan jälkeen todellisessa oikeusvaltiossa korkean moraalin omaava tuomari ei olisi ottanut tapausta käsittelyyn, sillä vastaajalta on viety kaikki mahdollisuudet puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Olisi syytä tutkia, missä määrin edellä mainittu kampanja voidaan katsoa rikolliseksi ja löytyykö ennakkotapauksia.

Osakkaista ei suinkaan tuomiossa mainitut 2/3 tuntenut itseään petetyksi, tämä oli tuomarin ylimalkainen päätös. Olisi ollut syytä tarkemmin analysoida osakkaiden vaatimukset esim. kuinka on mahdollista, että 2/3 ei vaatimut mitään korvausta ja kuinka on mahdollista, että osa ei tuntenut itseään petetyksi, vaan halusi, että kehitystä jatketaan. Vain n. 1/3 esitti vaatimuksensa ja tähän suurelta osin vaikutti edellä mainittu viranomaisten suorittama ennakoltasyyllistämiskampanja.

Kiinnitin myös huomiota yhteen tuomion perusteluista, joka oli tosi arvoituksellinen. Tuomari otti asiantuntijoiden todistelusta aiheen, joka koski alumiiniakun kehitystyön kestoa kaupallisesti hyödynnettäväksi tuotteeksi. Maksimiksi todettiin n. 10 vuotta tuomarin päätöksellä eikä otettu huomioon, että Rainer Partanen tai Ab Europositron Oy ei ole koskaan aikonut alkaa valmistamaan akkuja, hänen kaupallinen tuotteensa on prototyypin avulla todistettu valmistuslisenssimyyntiin tarkoitettu teknologia. Ketään ei ole siinä suhteessa petetty, aikataulu ja valmistusvaiheet on selvästi kirjoitettu liiketoimintasuunnitelmaan.

Tulee edelläesitetystä mieleen, että tässä jutussa ovat syyttäjä, tutkinnanjohtaja, pakkokeinotuomioistuimen tuomari ja käräjäoikeuden tuomari toimineet yhteistyössä saadakseen jopa rikollisella tavalla Rainer Partasen tuomituksi. Luultavasti jatkokäsittely Hovioikeudessa on jo etukäteen varmistettu ja tuomioon ei tule muutosta ainakaan lievempään suuntaan, jollei asialle ryhdy joku korkeamman moraalisen ominaisuuden omaava taho.
Terveisin.
Martti