« KEKSIJÄ JA SORTO VALTIO SUOMI | Vierailijan mietteitä. » |
Kari Uoti, kiitos kirjastasi KIROTTU SALAISUUS.
Tämä kirja ja aiemmin lukemani maamme oikeudenkäyntejä koskevat lehtiartikkelit saivat minut ymmärtämään, miksi Etelä-Afrikassa perustettiin totuuskomissio ja sen
myötä armahdus kaikille. Tämän kaltaisessa katastrofissa ei ole syyllisiä yksilöitä, vaan vaikka näin suuressa ja vaikeassa asiassa valtionjohto oli alkuperäinen syyllinen, ei heitäkään olisi voinut syyllistää. Myös pienemmät tekijät olisi pitänyt sisällyttää yleiseen armahdukseen. Mitä meidän tästä pitäisi oppia on se että kun palataan päiväjärjestykseen niin valtion hallinto on uusittava ja törkeä syyllistäminen on lopetettava. On otettava käyttöön länsimainen oikeus, jossa kansalainen on syytön kunnes oikeus toteaa todisteiden perusteella syyllisyyden. Todisteiden syyllisyydestä tulee olla riittäviä eikä tuomiota tule langettaa mielivaltaisella ja tulkinnanvaraisella ”todennäköisillä syillä”.
Tämä pieni kirja on niin tiivis sisällöltään, että vähänkin yrityselämässä mukana ollut henkilö älyää Suomen oikeudellisen tilan, joka on diktatuuri muistuttaen sosialististen tasavaltojen liiton puhdasta oikeudellisen kulissin mallia.
Hämmästyttää, ettei Suomi noudata EU:n ihmisoikeussopimuksen artikloja ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Nyt olisi poliittisilla puolueilla kiire järjestää oikeushallinto uudestaan, sillä tätä tulee markkinoida kaikille ja uudet kansanedustajat on saatava ymmärtämään asian tärkeys. Miksi tuomita joku, jos hän ei ole tehnyt mitään väärää. Kun Suomessa aletaan tutkia niin syyllisyys on viranomaisen mielestä jo selvyys ja käytös on sen mukainen. Varsinkin talousrikos- tutkinnassa ei ole syyttömiä, mikä on hämmästyttävää! Heti pyritään tuhoamaan epäilty taloudellisesti, henkisesti sekä fyysisesti. Tämä on mitä suuremmassa määrin kidutusta ja Suomessa ei muka kiduteta, tämä on pahempaa kuin kuolemantuomio. Suomen viranomaistoiminta ei eroa USA:n Quantanamon vankileiristä Kuubassa. Suomessa tutkinnassa oleva on kuin Quantanamon vanki ilman ihmisoikeuksia , koska käytetään pakkokeinolain ihmisoikeudet roskalaatikkoon pyyhkäiseviä valtuuksia. Kun opit ymmärtämään, niin huomaat että Suomi on virkamiesdiktatuuri, jossa sana tasavalta ja demokratia on pelkkää sananhelinää. Tämä totuus on syntynyt 15 kk aikana ennen oikeudenkäyntiä, joka ei tule vahvistamaan mitään, sillä ei kerrottu muutu oli oikeuden päätös mikä hyvänsä, sillä tapahtunut on jo tapahtunut viranomaisten toimesta.
Valtion syyttäjällä on tapana ensin hoitaa julkinen mielipide. Tämä tapahtuu vuotamalla rikosepäily medialle esim. STT:lle ja/tai Helsingin sanomille, jotka uutisoivat rikosepäilyn rikoksena. Näin halvaannutetaan jo tuttipulloiässä leimaamista pelkäämään opetettu vastaaja maassa, jossa valtio on tavalla tai toisella liikkeellepanevana voimana. Menetelmää ei ole rajattu pankkioikeudenkäynteihin, vaan sitä käytetään aivan yleisesti myös muuten, kuten tapaus Larissa ja Nikolai Lisitsyn, Alpo Rusi ja Ab Europositrn Oy/ Rainer Partanen hyvin osoittaa.
Juuri näin törkeän rikollisesti on keksijä Rainer Partasta kohdeltu, kidutettu ja piinattu 15 kk ilman varsinaista oikeudenkäyntiä. Päätös Helsingin Käräjäoikeuden turvaamistoimiasiassa, jossa keksijän ja yhtiön varat takavarikoitiin, sisälsi kaksi valhetta. Tuomari Leena Pettinen itse keksi pöytäkirjan tekstin, jossa oli jopa epäillyn tunnustus, vaikka mitään sellaista ei ollut oikeudessa puhuttu.
Vaadittaessa oikaisua asiaan, tuomari muutti taas tekstin oman mielipiteen mukaiseksi että tunnustus oli korkeintaan mielikuvituksellista, sitäkään ei ollut puhuttu laisinkaan. Lisäksi tutkinnanjohtaja Harri Saaristola esitti päätöksessä valheellisesti, että keksintö on jo todettu mielikuvituksen tuotteeksi. Pisteenä i:n päälle tuomari muka unohti salassapitomerkinnän pöytäkirjasta ”vahingossa”.
Näin pakkokeinokanslian sallittiin antaa STT:lle ja Helsingin Sanomille valheellinen ja salainen päätös julkaistavaksi. Korjaukset salassapidon ja syyllisyyden osalta tehtiin
päätökseen vasta sen jälkeen kun valheelliset tiedot oli saatettu julkisuuteen. Tämä on tutkinnan tulos, jonka Itä-Uudenmaan syyttäjä Mikael Lhose on tehnyt ja josta on pöytäkirja. Tämäkö on oikeutta Suomessa?
Kun oikeuden tuomari Leena Pettinen osallistuu syylliseksi tekemiseen ja omaisuuksien takavarikointiin valhein ja ”unohduksin” (vieläpä tutkinnan johtaja Harri Saaristola myös vaati salassapitoa), täytyy kansalaisen ihmetellä oikeuslaitoksemme moraalista rappiotilaa. Mikään ei voi pahemmin muistuttaa tuomarin rikollisesta mielivallasta ja syyllistämisestä kuin tämä esitys.
Helsinki 07.01.2009
This entry was posted on 07 Jan 2009 at 10:11 by rainer and is filed under Uutiset.