Europositron weblog

Oikeuslaitos Suomessa ja Ruotsissa nauttii kansalaisten luottamusta. Tuomiot perustuvat lakiin. Tuomarit eivät ole lahjottavissa. Tällainen tilanne on hyvin tärkeää yhteiskunnan kannalta. Me valitsemme poliittiset päättäjät, mutta tuomarit nimitetään pätevyyden perusteella.

Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että oikeuskäytäntöä ei tulisi arvostella. Ruotsissa on Oikeuskansleri Lampertz jopa esittänyt yleistettävissä olevia väitteitä siitä, että syyttömiä on tuomittu. Suomessa ei kukaan tällaista väitä. Suur-Tukholma on kuitenkin selostanut kahta juuri nyt tuomion saanutta oikeustapausta, jotka ovat Suomessa jääneet oikeuskäytännön kannalta välttämätöntä arvostelua vaille.

TUOMARI TOIMI VÄÄRIN. Keksijä Rainer Partasen tuomiossa no.1564 asia. R 08/6540
Suur-Tukholma on kertonut, että suomalainen alumiiniakun keksijä Rainer Partanen pidätettiin ja hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon. Kaksi henkilöä oli tehnyt tutkintapyynnön. Molemmat olivat ostaneet osakkeita. jotka oikeuttivat osuuteen niistä valtavista tuloista, jotka Partasen keksinnön realisointi antaa. Tutkintapyynnön tekijät halusivat osallistua Partasen toimintaan enemmän kuin mihin keksijä uskalsi heitä päästää. Petosta asiassa he eivät epäilleet, mutta eivät ymmärtäneet keksijän tarvetta pitää patentoimaton keksintö omana tietonaan.

Fortum Gas toimitusjohtaja Bo Lindfors oli toinen tutkinnan pyytäjistä. Hän ymmärsi keksinnön merkityksen sähköauton moottorin voimanlähteenä ja kaasuauton kilpailijana. Hän on nyt kahden vuoden poliisitutkimuksen jälkeen vakuuttunut, että Partaselle pitää antaa tilaisuus keksinnön toteuttamiseen. Hän ei enää edusta yritysintressejä kun hän on jäänyt eläkkeelle Fortum Gasista. X- Joht. Bo Lindfors oli oikeudenkäynnissä kuultu todistaja, jolla oli selvä käsitys 145 muun piensijoittajan kanssa Partasen mahdollisuuksista.

Asia tutkittu ja myös tuomari on tullut myönteiseen tulokseen. Partanen on 20-30 vuoden ajan kehittänyt alumiiniakkua ja tehnyt asiassa uusia oivalluksia. Näin ajatellen kysymyksessä ei siis olisi petos, jonka tarkoituksena on kerätä rahaa Partasen henkilökohtaiseen käyttöön. Näin Bo Lindfors ja muut osakkeiden omistajat voisivat saada keksintöön sijoittamansa rahat takaisin moninkertaisina.

Käräjäoikeus on kuitenkin tuominnut keksijän 1 v 7 kk vankeuteen petoksesta ja menettämään omaisuutensa. Mikä pahinta häneltä on vielä kielletty kuudeksi vuodeksi liiketoiminta. Siis keksijä kaltereiden taakse, rahat pois häneltä ja vielä päälle toimintakielto. Alumiiniakkua Partanen voi ryhtyä kehittämään vasta v.2015 kun hän on jo 75 vuotta. Keksintö on siinä vaiheessa, että sitä voidaan edistää vain liiketoiminnalla, jota keksijä ei voi laskea käsistään. Ehdollinen vankeustuomio muuttuu ehdottomaksi, jos Partanen jatkaa keksinnön toteuttamista.

Asiantuntijoita on kuultu, mutta kukaan heistä ei yritäkään osoittaa, että Partanen olisi toiminut petollisesti. He eivät pysty Partasen suunnitelmien pohjalta tekemään alumiiniakkua. Poliisi on siis näyttänyt keksijän asiakirjat toisille energia-alan asiantuntijoille. Pahinta mitä keksijälle voidaan tehdä. Jos Partanen olisi säilyttänyt kassakaapissaan kaiken tietonsa olisi patentoimaton keksintö voitu varastaa. Poliisilla ei siis ole mitään käsitystä siitä kuinka patentoimatonta keksintöä pitää suojella.

Kuultujen asiantuntijoiden olisi pitänyt todistaa, että Partasen puuhat ovat vain silmänlumetta, että kaikki Partasen 40 patenttihakemusta ovat arvottomia, että Partanen on käyttänyt 20 vuotta petoksen valmisteluun.

Tuomari on joutunut etsimään todistajia niiden 300 henkilön joukosta, jotka todellakin uskovat alumiiniakun olevan mahdollisuuksien rajoissa ja sijoittaneet Partasen yhtiöön. Tämä tuntuu ihan mahdottomalta, mutta kun summat ovat keskimäärin vain 4.000 euroa voi ajatella, että usko Partasen keksintöön ei ole niin varma, että sitä ei voisi horjuttaa, kun vakuuttelun taakse asettuu poliisi Suomessa ja ulkomailla, syyttäjä ja tuomari.

Tuomari on lähettänyt syyttäjän keksimän ajatuksen petoksesta osakkaille perusteluineen ja pyytänyt kannanottoa. Hän on myös esittänyt, että osakkaat vaatisivat takaisin maksamiaan rahoja, vaikka mitään petosta ei ole toteen näytetty. Osakkaat voisivat käsittää syyttäjän väitteet jo annetuksi tuomioksi ja ajattelisivat, että Partasen toiminta keksijänä on pysäytetty. Heidän rahansa ovat siis jääneet turhan pantiksi ja tuomarin kirjeeseen kannattaa vastata.

Kolmannes osakkaista on selvästi kirjoittanut, että he eivät usko syyttäjän väitteisiin. Muut ovat joko jättäneet kokonaan vastaamatta tai sitten vaan ilmoittaneet, että he haluavat rahansa takaisin. Muutamat harvat ovat valmiit tuomitsemaan Partasen syyttäjän kirjelmän perusteella - ilman oikeudenkäyntiä. Todistajiksi Partasen petoksesta ei heistäkään ole. Tuomari siis on vetänyt vesiperän kun hän etsii tukea syyttäjän väitteille.

Tuomion perusteluissa sanotaan, että kaksi kolmasosaa osakkeiden omistajista kokee itsensä petetyiksi. Tällä perusteella on Partanen tuomittava petoksesta. Siis kun mistään ei löydetä näyttöä Partasen petoksesta tulkitaan osakkaiden kannanotto virheellisesti ja päädytään väärään tuomioon.

Petoksen todistamisen puuttuminen on korvattu 117 sivulla tekstiä, jossa mm kuvataan siitä kuinka rahat ovat kulkeneet osakeyhtiön, Partasen aikaisemman yrityksen ja hänen itsensä välillä. Näillä tiedoilla ei ole mitään tekemistä keksinnön kanssa. Petos on tapahtunut, jos Partasella ei ole mitään keksintöä vireillä. Tällaista ei oikeus ole pystynyt todistamaan - vaikka halu on kova.

Jos oikeus olisi voittanut ja Partanen vapautettu olisi Suomen valtio joutunut korvaamaan menetyksen, joka aiheutui 1,5 vuoden viiveestä arvokkaan keksinnön markkinoinnissa. Lisäksi olisi maksettava Partaselle korvaus pidätysajasta ja siitä, että hän ei ole voinut tehdä työtään kun rahat on takavarikoitu.

Seppo Isotalo
Tekniikan tohtori, väitellyt KTH:ssa Ruotsissa
Sosiaalipolitiikan dosentti
isotalo@suur-tukholma.se