Europositron weblog

Akkulaitteen kehityshistoria ja suunnitelma sen toteuttamiseksi
Keksijän Rainer Partanen oli toiminut 20 vuotta teollisuuden metalli- ja tarviketukkukaupan
parissa sekä omaksunut sinä aikana laajan tuntemuksen metalleista ja muista teollisuuden tarvitsemista aineista. Erityisesti ruostumattoman teräksen tuntemus auttoi häntä kehittämään joitakin teollisuuden käyttämiä haponkestäviä liitinosia, joita hänen oma yrityksensä teetätti
ulkomaisilla alihankkijoilla ja toimitti menestyksekkäästi Suomen teollisuudelle. Tämä kokemus alalta oli hyvä pohja aloittaa opinnot, tutkimukset ja kehitystyö uudenlaisen voimanlähteen löytämiseksi.

Vuonna 1978 syntyi päätös tutkia harrastusluontoisesti, miksi sähköautoja ei ole käytössä liikenteessä. Vuoden kuluttua oli täysin selvitetty, että kelvollista akkua sähkövirran riittävän määrän varastoimiseen ei ollut pystytty kehittämään, vaikka maailmanlaajuisesti oli uhrattu viimeisten 50 vuoden aikana suunnattomia summia asian tutkimiseen..

Vuonna 1979 Rainer Partanen päätti aloittaa yksityiset opinnot käsittäen matematiikan, sähköopin, fysiikan aineopin ja sähkökemian. Samalla hän tutki kattavasti, mitä viimeisten 100 vuoden aikana oli aikaansaatu akkutekniikan alalla. Erityisesti Rainer Partanen tutustui aineopin materiaaleihin, jotka voisivat teoriassa täyttää tarvittavan energiakapasiteetin vaatimukset.
Opinnoissaan hän keskittyi kaikkeen, mikä oli ensisijaista akkutekniikan ymmärtämiseksi
ja samanaikaisesti rakensi erilaisia koelaitteita, joilla voitiin tehdä kokeita asioiden toteamiseksi käytännössä.

Vuonna 1982 Rainer Partanen perusti ensimmäisen oman yrityksen; Tietometalli Oy:n, joka toimi ruostumattoman teräksen tukkukaupassa. Siitä saaduilla tuloilla kehitettiin tässä kerrottu sähkökemiallinen keksintö. 1986 keksijä sopi veljensä Per-Olof Partasen tulosta yhtiön osakkaaksi ja palkatuksi toimitusjohtajaksi, jolloin hän vapautui käyttämään enemmän aikaa keksintötoiminnalle.

Vuodet 1980-1990 olivat ratkaisevia, koska sinä aikana löytyivät ympäristöystävälliset, valmistukseen sopivat metalli ja kemian aineet. Keksinnöllinen oivallus syntyi vuonna 1989
ja testattiin tätä keksintöä varten perustetun Europositron Oy:n toimesta vuoden 1990 alussa. Toimivassa testissä käytettiin alumiinielektrodia ja erikoispinnoitettua teräselektrodia sekä elektrolyyttinä keksinnön sisältävää liuosseosta. Erikoispinnoitettu elektrodi toimi ainoastaan kestävänä johtimena eikä purkautunut reaktioissa.

1990-luvulla todettiin, että eri keksintöjä oli kokeiltu erilaisilla testeillä ja tulokset olivat niin lupaavia, että katsottiin tärkeäksi jatkaa kehitystoimintaa. Sen jälkeen oli ratkaistava monta rakenteellista ongelmaa. Tavoitteena oli saada aikaan toimiva laitesovellutus, jota voisi esitellä ja alkaa valmistamaan teollisesti. Silloin Rainer Partasen oli päätettävä, oliko hänellä varoja toteuttaa jatkokehitystyö. Hän päättikin panostaa kaikki olemassa olevat ja tulevat varansa keksintönsä kehittämiseen.
Vuosina 1990-2000 toteutettiin laitekonstruktion kehitystyö. Kymmenen vuoden aikana löydettiin menetelmät ja vaihtoehdot, joilla korvattiin alustavissa kokeissa käytetyt
kalliimmat materiaalit. Näin alennettiin kynnystä valmistaa prototyyppi, joka olisi taloudellisesti mahdollisimman edullinen teolliseen valmistukseen. Esimerkiksi löydettiin
alumiinielektrodin käsittelyyn menetelmä, jolla estetään elektrodin passivoituminen.
.
Laitteen rakenne ja muoto syntyi myös näinä vuosina ja suunniteltiin samoin siihen liittyvät sähkötekniset säätölaitteet. Samanaikaisesti tehtiin erilaisia testejä koskien laitteeseen liittyviä mahdollisia uusia keksintöjä.

Toteutettavan prototyypin energiakapasiteetti olisi arvioltaan vähintään 20 kertaa parempi kuin nykyisten lyijyakkujen per tilavuus litra/ wh ja/tai wh/ kg massa.

Vuonna 2001 alussa Rainer Partanen oli valmis toteuttamaan prototyyppiohjelman ja patentoinnin, puuttui vain rahoitus. Liiketoimintasuunnitelmassa on esitetty kustannusarvio, joka on vähintään 2,4 milj.euroa ja enintään 4,5 milj.euroa. Rahoituksen saamiseksi Europositron järjesti vuosina 2001-2006 kaksi piensijoittajille tarkoitettua uusmerkintäantia kolmas peruuntui, jotka tuottivat 1,3 milj. euroa. Noin 900 000 euron kulujen (markkinointi- ja muut kulut) jälkeen jäi nettona yhtiölle n.400 000,00 euroa vuoden 2007 alkuun.

Vuonna 2007 saatiin rahoitussopimus kuntoon ja v 2008-2009 on tarkoitus aloittaa prototyypin valmistusohjelma. Ensin kaikki eri keksinnöt sisältävä prototyyppi, sitten viimeistään kahden vuoden sisällä maailmanlaajuinen patentointiohjelma (20-60 maahan 1-3 patenttihakemusta), joka tulee valmiiksi samanaikaisesti prototyypin valmistumisen kanssa. Alumiiniakun valmistusoikeuksien lisenssikaupan on suunniteltu alkavaksi 2009-2011

Tämän 30 vuoden työn selostuksen myötä keksijä Rainer Partanen toivottaa sijoittajat tervetulleeksi mukaan ympäristöystävällisen teknologian toteuttamiseen. Sijoituksen menestymisen lisäksi keksintö tuo ihmiskunnalle arvoja, jotka jäävät historiaan.

Helsinki 29.08.2008