Europositron weblog

On suorastaan masentavaa huomata, että tässä maassa ei vasen käsi
tiedä, mitä oikea tekee. Valtion johto, pääministeri Vanhanen samoinkuin
ympätistöministeri etunenässä haikailevet julkisuudessa sähköauton perään.
Samanaikaisesti on valjastettu Ratan, syyttäjälaitoksen, poliisin, VTT:n,
TKK:n ja ulosottoviraston virkamiehet sekä jopa Pk-oikeusistuimen tuomari
tarkoitukseen tuhota keksijän työ. Yhteyksiä on kulkenut ristiin rastiin,
jokainen selkä on tullut asianmukaisesti rapsutettua.
Tehdyt kantelut viranomais rikoksista keksijän oikeuksia vastaan eivät ole johtaneet mihinkään, “ei korppi korpin silmää noki". Ainoa toivo asiassa on tuomari, jolla on kirkas moraalinen näkemys tapahtuneista viranomais väärinkäytöksistä ja sen mukaan tekee ratkaisunsa. Paine valtion virkamiesten taholta tulee olemaan merkittävä ja se tulee varmasti tekemään vaikutuksensa oikeusistuimen lautamiesjäseniin, jotka voivat perustella paatöksensä em.
“asiantuntijoiden” mielipiteillä.

Ken elää, se näkee.
Terveisin
Martti

Seppo Isotalo Suur-Tukholma kirjoittaa no.4 verkkoon.

Sähköauton kehittäminen on pysähdyksissä.

Suomessa on kaasun toimittajat teollisuusryhmä. Kaasulla toimiva auto on jo olemassa. Sen kilpailija on sähköparistolla kulkeva auto. Rainer Partanen on keksijä, joka jo 20 vuoden ajan on kehittänyt alumiiniparistoa, joka painoonsa nähden antaa kaksikymmentä kertaa enemmän sähköä kuin lyijyparisto.

Tämän vuosituhannen alussa Partanen oli päässyt niin pitkälle, että prototyyppiä voitiin ryhtyä rakentamaan, mutta siihen tarvittiin rahoitus. Rahoituksen hankkiminen keksinnölle, jonka prototyypiksi saattaminen maksaisi noin 50 miljoonaa kruunua, oli ongelmallista. Partanen perusti yhtiön Europositronin ja alkoi kaupata sen osakkeita. Samalla hän haki patentteja niille keksinnöille, joihin akku perustuu. Salassa pitäminen oli kuitenkin suuri ongelma.

Osakkeet menivät hyvin kaupaksi mm Ruotsissa, missä käytiin myyntikierroksella. Ensisijassa haluttiin lähestyä suomalaisia, mutta pääasiassa osakkaat ovat kuitenkin ruotsalaisia. Heitä on tänä syksynä odottanut ikävä yllätys, kun Ruotsin poliisi on komentanut kuulusteluun. Syynä on, että Partanen on haastettu oikeuteen. Haasteen varsinainen asia selviää yhdestä rivistä syyttäjän paperia:

”Osakemarkkinoinnin perustana oleva akkukeksintö ei myöskään ole ollut todellinen ja toteuttamiskelpoinen.”

Osakkeen omistajia ei tämä väitös hätkähdytä. He ovat kaikki lähteneet isoa rahaa hakemaan. Keksintö, joka mullistaa koko autotuotannon ja paljon muuta, maksaa moninkertaisesti alkupääoman. Osakkeiden osto on ollut riskisijoitus, jotka ovat olleet muodissa viime vuosina.

Kukaan ei voi olla varma, että alumiiniakun teko ylipäätään on mahdollista.
Syyttäjän ongelmana onkin löytää näyttö mahdottomuudesta. Hän on kuin ateisti, joka yrittää todistaa, että jumalaa ei ole.

Tehtävä sellaisenaan on siis mahdoton. Syyttäjä yrittääkin nyt löytää osakkeenomistajia, jotka ovat katuneet kauppojaan ja uskovat Partasen valehdelleen. Siis ei riitä, että Partanen ei pystyisi tekemään mitä on luvannut, vaan että hän on tietoisesti johtanut harhaan ja saanut ihmisiltä rahaa omaa elämäänsä varten. Syyttäjä on nähnyt paljon vaivaa selvittäessään, mihin varoja on käytetty. Tämä asia ei syyttäjälle kuulu, siitä päättää yhtiön vuosikokous.

Ruotsissa asuvia osakkeen omistajia on nyt lähestytty kahdella tavalla. Suuri asia on, että poliisi kutsuu osakkeen omistajia kuulusteluun. Heitähän voidaan epäillä Partasen rikostoveriksi. Ehkä he ovat selvillä Partasen petollisuudesta, mutta käyttävät sitä hyväkseen myymällä alumiiniakun osakkeita huikeasta hinnasta edelleen.

Tähän on olemassa hyvät edellytykset. Partaselle myönnettiin 2005 kansainvälinen palkinto vuoden keksinnöstä. Amerikkalainen yhtiö on sitoutunut kustantamaan prototyypin rakentamisen.

Osakkeiden omistajat ovat saaneet myös Helsingin käräjäoikeuden puheenjohtajalta virallisen kirjeen, jossa toistetaan syyttäjän väitteet ja pyydetään osakkeiden omistajia vaatimaan rahojaan takaisin.

Suomen viranomaisten toimet ovat omiaan kylvämään epäluuloja alumiiniakkuun luottavien henkilöiden keskuudessa. Ehkä näin saadaan joku todistamaan, että Partanen on häntä pettänyt, mutta vielä ei tällaista henkilöä ole löytynyt.

Oikeudenkäynti Helsingissä alkaa 2009-01-12.

Helsinki 24.12.2008

Yleensä osakkeenomistajat toivovat yhtiön menestyvän ja sen mukana
osakkeensa arvon lisääntyvän. Ab Europositron Oy:n osakkaiden joukossa
on häirikkö, joka on aiheuttanut vuosien mittaan yhtiölle n. 180 000 euron
kulut ja menetykset.

Tämä henkilö ilmoittautui merkitsemään 10 osaketta ensimmäisten tarjokkaiden joukossa v. 2001, mutta ei maksanut osakkeitaan, vaan ilmoitti myöhemmin, että
oli käsittänyt väärin osakkeiden hinnan. Hankittuaan jälkimarkkinoilta yhden osakkeen häirikkö yritti Keskuskauppakamarin avustuksella saada myytyä yhtiölle sen hankintahintaan, mutta välimiesoikeus määräsi huomattavasti alemman hinnan.

Tappiostaan harmistuneena hän aloitti kantelujen sarjan ja lähetti keksijälle viestin, että mikäli hän ei saa 8000 euroa yhtiöltä, hän tulee tekemään kantelun joka
asiasta. Keksijä ei suostunut maksamaan, joten kantelujen sarja alkoi. Häirikkö on tehnyt kanteluja 7 hallituksen päätöksen muotoseikasta, tilintarkastajan valinnasta Hämeen Lääninhallitukselle, tilintarkastajasta Keskuskauppakamarille, yhtiön asianajajasta Asianajajaliitolle, kunnianloukkauksesta jne.

Yhden oikeuden ratkaisua odottaneen muotoseikan takia yhtiö joutui kieltäytymään ottamasta vastaan125 000 arvosta merkintöjä. Kaikki kantelut on oikeus todennut
aiheettomiksi, koska niillä ei ole ollut vaikutusta yhtiön toimintaan.

Kuitenkin ne ovat suuresti häirinneet yhtiön toimintaa ja aiheuttaneet melkoisia kustannuksia yhtiölle. Lisäksi tämä henkilö on soitellut ympäriinsä osakkaille jopa Ruotsiin saakka levittäen harhaanjohtavia tietoja yhtiöstä ja keksijästä. Meillä on
siis joukossamme ”myyrä”, jolla on hyvät suhteet viranomaisiin mm. Rataan ja joka
harjoittaa ammattimaisesti tätä kiusantekoa myös muissa yhtiöissä. Hänen
osuuttaan menossa olevaan keksijän ajojahtiin ei ole vielä voitu todeta, mutta
suhteet ja valheellinen puhelinkampanja antavat pientä vihjettä siihen suuntaan.

Valitettavasti emme ole löytäneet vielä keinoa pysäyttää tätä toimintaa, joka vie suhteettomasti henkisiä voimavaroja ja johon tuhrautuu paljon yhtiön eli osakkaiden varoja. Kun sinulle soitetaan ja kerrotaan yhtiöstä tai keksijästä tarinoita niin kirjaa ylös soittavan henkilön tiedot ja tarina. Sopii vain toivoa, että jonain päivänä tämä osakas menee vaarallisissa puuhissaan niin pitkälle, että jokin hänen kiusaamansa taho laittaa lopullisen pisteen hänen toiminnalleen.

Helsinki 23.12.2008

Onko Suomessa talousrikostutkijoilla oikeasta tutkintatyöstä pulaa. Ilmeisesti jo joitakin vuosia sitten on aloitettu tutkimaan kaikenlaisia pienyritysten toimia ja nostamaan kanteita, vaikka syyttäjillä ei ole mitään näyttöä rikoksesta. Tehdäänkö näin, koska rikostutkijoita on niin paljon, että rikoksia ei riitä kaikille tutkittavaksi, joten he työllistävät itsensä keksimällä rikoksia. Tämä näyttää vallitsevalta totuudelta, sillä yllyttihän oikeusministeri Tuija Brax (HS mielipidesivu 1.10.2008) syyttäjiä keräämään kaikki omaisuudet valtiolle, jos vain voidaan epäillä, että ne on rikoksella saatuja. Syyttäjät tekivät työtä käskystä ja käyttävät kaikissa tapauksissa pakkokeinolakia hyväksi, tuhoavat yrityksen ja anastavat rehellisten yrittäjien omaisuuden samalla syyllistäen yrittäjän, vaikka oikeus ei ole Suomessa päättänyt mitään asiasta. EU:n Ihmisoikeus sopimuksen 6.2 artiklan mukaan syyttömyysolettama tarkoittaa, että kukaan ei ole syyllinen ennen oikeuden päätöstä. Kaikki tuomarit ja virkamiehet ovat velvoitettuja noudattamaan syyttömyysolettamaa. Lisäksi sopimus edellyttää, että jos syyttäjä nostaa kanteen, hänen tulee kiistatta kyetä näyttämään toteen syyte. Nyt on tullut jo monta vapauttavaa oikeuden päätöstä yrittäjille, mutta onko siinä mitään järkeä, että syöstään syytön yrittäjä helvetin syövereihin varsin hatarien epäilyjen pohjalta ja useimmiten tuhotaan yrityksen liiketoiminta. Tutkijat työllistävät näin itse itsensä.

Menestys täyteistä uutta vuotta 2009. Olen saanut paljon voimia luettuani miten teitä on kohdeltu kaltoin. Kuitenkin oikeus voitti ja toivon että teillä on vielä rohkeutta ja voimia vaatia valtiolta kymmenien miljoonien korvausta yrityksenne tuhoamisesta, se on oikeutettua. Luettuani Lappeenrannan käräjäoikeuden tuomarin tuomio 07/1564 pöytäkirjan jossa syytteet hylätty, ymmärsin että syyttäjät Suomessa keksivät syytteitä talousrikostutkinnassa kun niitä on niin vaikea löytää ja tulosta pitää syntyä. Eikö tämä ole mielivaltaa.