Europositron weblog

OIKEUSKANSLERI Jaakko Jonkka on käsitellyt asian 15.06.2009 ja todennut tuomari Leena Pettisen menettely salassapitomerkinnän tekemisessä ei ole täyttänyt tuomari työlle asetettavia huolellisuusvaatimuksia ja salassapitomerkintä oli jäänyt asianmukaisesti tekemättä. Tapahtuma rikkoo perustuslain 21 § .

Tuottamuksellinen asia on aiheuttanut keksijän kunnianloukkauksen ja syyllistämisen ennakkoon sekä yhtiön maineen mustaamisen joka on aiheuttanut suuret taloudelliset tappiot ja ne tulee korvata Valtion ja Hs-lehden toimesta sekä keksijälle että Europositron yhtiölle.

LEHDEN ARTIKKELI MUUTETTIIN MYÖS ENGLANNIKSI NETTIIN JA SE LEVISI KANSAINVÄLISEKSI KUNNIANLOUKKAUKSEKSI. NÄIN TUOMARI LEENA PETTINEN TUOTTAMUKSELLISESTI SYYLLISTI KEKSIJÄN HS-LEHDEN KANSSA, ENNEN OIKEUDENKÄYNTIÄ MYÖS YHTIÖN OSAKKAILLE JOTKA LAAJASTI USKOIVAT HS:N 29.10.2007 ARTIKKELIIN.
ON SELVÄÄ ETTÄ TÄMÄ VAIKUTTI OIKEUDENKÄYNTIIN ENNAKKOON SYYLLISTÄVÄSTI. YHTIÖN MAINE ON PILATTU KANSAINVÄLISESTI.

LISÄÄ TUTKINTAA ON TULOSSA JOSSA SELVIÄÄ ETTÄ KAIKKI SYYTTEET OLI KEKSITTYJÄ JA TÄYSIN AIHEETTOMIA.

Emerituskeksijä

Lainattua.
Tämä sähköautot nyt palsta on juuri mieluisa, koska tässä projektissa mukana olevat tietävät että mikään ei tule helpolla. Siksi haluan kommentoida oikeuden päätöstä juuri tässä. Ensin kysyisin tietääkö kukaan miksi suomessa kukaan ei halua puolustaa syytöntä missään vaiheessa, poislukien ammattiasianajajat jotka saa maksun, yksikään lehti ei halua julkistaa artikkelia jossa tarkkaan selostettaisiin koko projektia alusta loppuun.
Koko poliisitutkinta on alusta loppuun täysin valheellista ja tuomarin päätös sisältää vain syyttäjän ja poliisin vääristellyt tiedot. Totuus on että vain kolme osakasta on ilmaissut että heitä olisi johdateltu harhaan, 278 osakkaasta. Tuomari kuitenkin omi omaan leiriin kaikki ne osakkaat jotka eivät ehdottomasti sanonut että heitä ei ole petetty eikä ilmoittanut että heillä olisi missään vaiheessa korvausvaatimusta. Jäljelle jäi 99 osakasta + keksijä jotka jatkavat Ab Europositron Oy:n kanssa kehitystoimintaa, lisäksi tulevat ne jotka peruuttivat korvausvaatimukset joten yhteensä jatkaa ainakin n.250 osakasta ja yhtiön varat 294 000 € palautetaan kun tuomio saa lainvoiman, koska yhtiö ei ole tehnyt mitään väärää myöskään oikeuden mielestä. Keksijä on valittanut vain liiketoimintakiellosta ja törkeästäpetos tuomiosta.Keksijä ei ole koskaan ilmoittanut että mitään akkutuotantoa aloitettaisiin, on ollut puhe vain proto-ohjelmasta ja patentoinnista sekä siihen liittyvästä yrityskuluista, lisenssikauppa oli määrä alkaa kun proto-ohjelma on lopuillaan, siinnä jokainen valmistuslisenssin ostaja soveltaisi itse ostettua tekniikkaa omaan tuotteeseen. Minua surettaa tämän maan oikeudellinen tila jossa hallinnon mädännäisyys on silmiinpistävää ja epäoikeudenmukaisuus rehottaa oikeuslaitoksessa ja poliisissa sekä syyttäjä virastossa. Kun olen tehnyt rikosilmoituksen asioista niin on poliisista sanottu että sitä ei tutkita että siinnä on oikeutta Suomessa. Minun lakimiehet tietävät asian ja toteavat että hallinto on rikkonut tosi montaa perustuslain pykälää että eivät päästä minua nostamaan kanteita ja siksi on tuomittu jotta pysyn köyhyydessä enkä voi palkata kalliita asianajajia tuekseni. Mutta tekevät arviointi virheen sillä on nyt hyvin todennäköistä että viemme koko projektin ulkomaille koska Suomessa ei saa toteuttaa sitä kun ovat laittaneet liiketoimintakieltoon.

Emerituskeksijä

Muistitieto ennen oikeudenkäyntiä.

KEKSIJÄ RAINER PARTANEN – UUSI OIKEUSMURHAN UHRI?

Helsingin Sanomat kirjoitti 29.10.2007 siinä sävyssä, että vaikka otsikossa poliisi
epäilee Rainer Partasen syylliseksi törkeään petokseen, koko artikkelin sisältö,
poliisin suorittamat toimenpiteet (törkeän johdattelevat puhelut osakkaille) ja Rainer Partasen viikkoja jatkunut tutkintavankeus viittaavat sen jo todistaneen keksijän syyllisyyden ilman oikeudenkäyntiä.
Herää myös kysymys, kuinka poliisin salaiseksi julistamien asiakirjojen tiedot ovat päätyneet julkisuuteen tuomiten jo ennakkoon Rainer Partasen rikolliseksi. Mitä jos
keksijä olisi paljastanut poliisikuulustelussa keksinnön oleellisen sisällön, minne ne salaisuudet olisivat joutuneet.

Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia koskevan yleissopimuksen (EIS:n) 6.2 artiklan perusteella jokaista on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin todistetaan.
Samoin on olemassa ennakkotapaus, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT)
katsoi EIS:n 6.2 artikkelin loukkaukseksi sen, että syylliseksi epäillyn nimi julkistettiin syyllistävästi ennen rikosoikeudellisen prosessin saattamista päätökseen tuomioistuimessa.

EUROPOSITRONIN RAHOITUKSEN HANKINTA

Erilaisten rahoitushankintamuotojen epäonnistuttua Rainer Partanen ryhtyi myymään osakkeita lehti-ilmoituksilla antaen selvästi kaikkien vastaajien ymmärtää, että rahoitus tarvitaan prototyypin valmistamiseen ja patentointiin. Jokainen sijoittaja ymmärsi, että tässä on kysymys riskirahoituksesta.
Hyvin monella sijoittajalla oli lisäksi idealooginen peruste tulla mukaan rahoittajaksi, kun
he oivalsivat mahdollisuuden sähköauton käytön yleistymiseen ja näin ollen sen välillisen vaikutuksen maailman ilmaston muutokseen.

Epäillään, että rikosilmoituksen taustavoimana on taho, joka on jo aikaisemmin yrittänyt välimiesoikeudessa saada 1 osakkeen (1500 E) sijoituksensa takaisin vetoamalla vähemmistöosakkaan oikeuksiin ja hävinnyt juttunsa.
Tästä suivaantuneena hän lähetti Rainer Partaselle telefaxin vaatien perusteettomasti maksamaan 8000 Euroa, muuten hän aikoo nostaa oikeusjuttuja häntä ja yhtiötä vastaan kaikista mahdollisista aiheista.
Tähän saakka hän on nostanut kanteet yhden osakeannin laillisuudesta (yhtiölle aiheutui 102000 Euron osakekauppojen menetys, kun yhtiö joutui peruuttamaan annin), tilintarkastajien valinnasta (yhtiökokous joutui valitsemaan kahteen kertaan uudet tilintarkastajat, vaikkakin kantaja hävisi juttunsa) ja kunnianloukkauksesta (kantaja hävisi).
Tämä taho on myös lähestynyt ruotsalaisia osakkaita tulemaan mukaan rikosilmoitukseen siinä onnistumatta., sillä johtuen erilaisesta sijoituskulttuurista sijoittajat muista maista ovat täysin Rainer Partasen puolella; Suomessa poliisi ehkä onnistuu säikyttämään joitakin lisää esittämään vaateitaan.
POLIISIN ”ASIANTUNTIJAT”

Suomessa ei ole ollut akkuteollisuutta vuosikymmeniin ja sekin on ollut ikivanhaa
lyijy/happo akkujen valmistusta. Täällä on muutama vuosi sitten yritetty kehitellä jotain uutta akkuteknikkaa, johon on uponnut miljoonia Euroja veronmaksajien varoja, mutta vuosikausien työ ja kustannukset eivät ole johtanut mihinkään merkittävään tulokseen. Halveksimatta mitenkään poliisin ”asiantuntijoita” lienee ainakin syytä moittia heitä visioiden puutteesta; sitä mitä ei voi lukea kirjoista tai julkaisuista ei ole olemassakaan. Joka tapauksessa yli 90 % sijoittajista antaa jokseenkin vähän painoarvoa suomalaisen ”asiantuntijan” lausunnolle.

Kun väitetään, että mitään keksintöä ei ole olemassa, on vaikea kuvitella, että korkeasti koulutetut todelliset asiantuntijat (nykyaikaiseen paristotekniikkaan perehtyneitä tekniikan tohtoreita ja insinöörejä) Englannista, Sveitsistä, Japanista, Ranskasta ja USA:sta ovat tulleet Helsinkiin ja vieläpä tehneet tarjouksia yhteistyön ehdoista. Erään maailmalla hyvin tunnetun paristotekniikan asiantuntijan kanssa oli jo esisopimus, joka sitten raukesi hänen edustamansa yhtiön talousvaikeuksiin.

Maailmalta löytyy satamäärin korkeasti koulutettuja asiantuntijoita ja tiedemiehiä, jotka sanovat että Rainer Partasen keksintö ei tule toimimaan. Sama kokemus oli myös mm. Wright-veljeksillä, joiden keksinnöstä korkeasti oppineet tiedemiehet ja asiantuntijat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että ilmaa painavampi esine ei voi lentää; sehän on vastoin fysiikan lakeja.

Rainer Partanen on kokenut samat vastoinkäymiset kuin amerikkalainen sijoittajaehdokas, keksijä, jonka keksinnöstä korkeasti koulutetut ns. ”asiantuntijat” ovat sanoneet jo vuosikausia, että se ei tule toimimaan. Nyt heille on rahoitus järjestynyt, keksintö toimii ja vasta rakennetun 1,2 miljoonaa US $ maksaneen tehtaan tuotanto on jo käynnistynyt.

SYYTÖN, KUNNES TOISIN TODISTETAAN

Sekä yhtiön että Rainer Partasen omaisuudesta on pantu takavarikkoon 1 miljoonan euron verran, vaikka toistaiseksi lehtiartikkelin mukaan on esittänyt vaateitaan vain 6 osakasta (n. 2,2 % osakkaista), jotka eivät ole ymmärtäneet, mitä riskisijoitus merkitsee. Luultavampaa on, että näiden osakkaiden omistus yhteensä vastaa korkeintaan 6:tta osaketta eli 9000 Euroa.

Valtaosa osakkaista (yli 90 %) haluaa pitää sijoituksensa ja nähdä pariston toimivana, joten varsin kevyin perustein ja kyseenalaisin keinoin viranomaiset ovat lähteneet kaatamaan yhtiötä, jonka idea on mahdollista toteuttaa ja rahoitus olisi ollut järjestyksessä amerikkalaisella pääomalla.
Jatko on viranomaisten käsissä ja on ihme, jos Europositronin ulkomaalaiset osakkaat
eivät haasta valtiota vastuuseen asiasta ja samalla maamme maine oikeusvaltiona
saa ansaitsemansa maineen sijoittajilta.

On täysin kohtuutonta, että Rainer Partasen (syytön, kunnes toisin todistetaan) maine on julkisesti mustattu ja joutuu istumaan tutkintavankeudessa tutkintojen ajan, koska joko poliisin resurssipulan tai jutun laajuuden vuoksi asian tutkinta voi viedä kuukausia.
Poliisi on ottanut haltuunsa kaiken aiheeseen liittyvän materiaalin ja koko yhtiön toiminta on pysäytetty, ei ole toistaiseksi mitään poliisin pelkäämää vaaraa muka rikolliseksi väitetyn toiminnan jatkumisesta.

Suuri joukko suomalaisia Europositronin osakkaita

Sähkö auto tulee vääjäämättä. Al-Akku on tulossa vaikka sitä yritetään oikein valtion oikeuslaitoksen toimesta estää. Keksijää ei voi pysäyttää mikään koska keksimistä ei voi kieltää. Valtiovalta alkaa olla turhautunutt kun on rikkonut kaikkia perustuslain pykäliä tässä keksijäasiassa. Tuomio annettiin keksijälle mutta Europositron yhtiö jatkaa Amerikkalaisten kanssa toimintaa ja turvaavat keksijän toiminnan. Vain keksijä voi taata asian onnistumisen jos onnistuu sovellutus. Kuten Seppo Isotalo kirjoitti Suur-Tukholma lehdessä, on kuin ateisti yrittäisi todistaa uskovaisille että jumalaa ei ole olemassa, näin toimii valtion oikeuslaitoksen tuomari kun arvioi että osakkaat jotka eivät ole ottaneet kantaa syytteeseen, niin heitä on petoksellisesti johdettu harhaan. Omituinen logiikka tuomarilla ja etsii tukea ajatukselleen petos kirjoituksista jossa mainitaan että on petetty jos henkilö tuntee niin, ja kuitenkin sellaista tunnetta ei ole osakkailla ollut, eikä ota huomioon mitä on luvattu liiketoimintasuunnitelmassa. Edes akku-tuotannosta ei ole ollut puhetta, ainoastaan tekniikan lisenssikaupasta tuleville tehtailijoille myytävistä valmistuslisensseistä. Hovioikeuden jatkokäsittely on mielenkiintoinen asia, kuinka hölmöksi kansallinen oikeus voi heittäytyä pakkotuomioissa joista ei ole mitään hyötyä kansainvälisessä rahoituksessa.

Tarkkailija.

Nyt kun käydään keskustelua lähdesuojasta, olisi syytä käydä myös keskustelu toimittajien ja julkisen sanan moraalista. Olipa lähde mikä hyvänsä, poistaako tiedon julkaisu toimittajan ja julkaisun rikosoikeudellisen vastuun, vaikka ne tietävät taikka olisi pitänyt tietää julkaisevansa ilmiselvästi kunniaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa aineistoa. Tässä on erityisesti kunnostautunut Helsingin Sanomien toimittaja Tuomo Pietiläinen, joka varmasti tietää tekevänsä rikoksen kuten myös lehden vastuullinen päätoimittaja.
Tässä otetaan tietoinen riski olettaen, että teosta julkisuuden tuomitsema ei pysty enää puolustautumaan ja tullaan tuomitsemaan näin luotujen ennakkoasenteiden perusteella ilman kiistatonta näyttöä. Pitääkö aina loukatun nostaa kanne, vaikka selvät tapahtuneen rikoksen tunnusmerkit löytyvät artikkelista?
Julkisen Sanan Neuvostokin myötäilee sanavapauden nimissä tätä rikollista “hyvä veli” verkostoa ja ottaa harvoin jos ollenkaan kantaa loukatun puolesta. Kyllä maatamme hallitseva virkamies-diktatuuri mukaan luettuna oikeuslaitoksemme lannistaa alamaisensa yhtä tehokkaasti kuin naapurimaamme aikaisempi kommunistidiktatuuri. Tähän on liittynyt kritiikittömästi päämediat.
Lähdesuojaakin tulisi punnita suhteessa siihen, miten suuria vahinkoja yksityinen
henkilö on kärsinyt siitä, että viranomainen tavalla tai toisella on saattanut julkisuuteen tietoja, jotka tulisi lain mukaan pitää salassa. Nyt käydyissä keskusteluissa on viitattu ainoastaan Alpo Rusin tapaukseen, joka sekin on
annettu julkisuuteen virkamiesten toimesta ja vähätelty asiaa yksittäisenä ilmiönä. Virkamiesten ja median yhteistyöstä ovat myös pelottavina esimerkkeinä Nils Gustafssonin, Lisitsynien ja keksijä Rainer Partasen tapaukset, jotka ovat vain jäävuoren huippu, on varmasti kymmenittäin kohtaloita, joissa uhrit eivät ole kyenneet puolustautumaan.
Jatkokeskustelussa olisi myös median edustajien vastattava kysymykseen,
miten estetään syyttömän ihmisen murskaaminen julkaisemalla viranomaisten
tahallaan vuotamaa syyllistävää tietoa.

Rainer Partasen tapauksessa pakkokeino-oikeudenkäynnin tuomari Leena Pettinen teki viranomaisena rikoksen ”unohtamalla” salassapitomääräyksen päätöksestään.
Muutenkin päätös mukaili tutkinnanjohtajan käsityksiä, jotka sitten näin saatiin
vääristellyt tiedot julkisuuteen. Kaikkiin juttuun osallistuneiden virkamiesten toimenpiteisiin liittyy niin paljon ennalta sovittua, että varsinaisen oikeudenkäynnin tuomari Maritta Pakarisella ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä muunlaista päätöstä kun hän teki. Vakaa epäilyni on, että Rahoitustarkastus arvovallallaan on koko jutun aloittanut, muuten eivät virkamiehet polkisi niin räikeästi yksityisen kansalaisen oikeuksia.
Mainitkaa yksikin syy, minkä vuoksi salassapitorikokseen syyllistynyttä viranomaista
ei pitäisi laittaa vastuuseen teostaan, kun salassapidon rikkominen on tapahtunut tarkoituksin tuhota yksityinen ihminen. Kun tähän liittyy vielä epätotuuksien merkitseminen päätösasiakirjaan, tulisi oikeuskanslerin ehdottomasti vaatia
asianomaisen tuomarin viraltapanoa.
Vielä pelottavamman esimerkin oikeuslaitoksemme moraalisesta rappiosta tarjosi
hiljattain MOT-ohjelma, joka esitti selvät todisteet konsulttien törkeistä petoksista
ja virkamiehen lahjusrikoksesta, mutta jotka poliisi jätti ottamatta huomioon ja
syyttäjä teki asioissa syyttämättäjättämispäätöksen. Kaiken taustalla epäiltiin olleen silloisen työministeri Tarja Filatovin mahtikäsky lopettaa tutkimukset. Koska asiasta
ei ole ollut julkisuudessa sen enempää, lienevät oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies saaneet käskyn olla puuttumatta asiaan. Kuvaavaa median
käytökselle on, että mikään muu tiedotusväline ei ole julkaissut sanakaan asiasta.

Tarkkailija.