aina kansalaisen, jos poliisi yleensäkään tutkii rikostutkintapyynnön, jota ei yleensä tapahdu.
Näin tuhottiin virkamiesrikoksena myös akku keksijä Rainer Partanen 75 v. (ei vielä kuollut) ja Europositron Oy ja sen 278 osakasta v. 2010, tehtyä rikostutkintapyyntöä rikosepäillyistä virkamiehista ei poliisi tutki.
Joten Koiviston konklaavin toiminta jatkuu edelleen ja virkamies ei voi hävitä tekemäänsä rikosta, koska sitä ei edes tutkita. Hyvin selvä oikeusryöstömurha.
Näin hävisi oikeudenkäynnin pankkia vastaan myös tannssikouluttaja Åke Blomqvist 87 v. (kuoli ilman oikeutta ). vaikka oli selvät todisteet pankkia vastaan 20 vuotta laman jälkeen, näin tehtaillaan oikeusryöstömurhia Suomessa.
Lainattua: Toipila tiistaina, 05 toukokuuta, 2009
Lopultakin on auennut keskustelu Koviston vehkeilyistä Suuren Laman aikoihin.
Kyllä se nyt vahvasti siltä näyttää, että presidentti Koivisto 6.5.1992 saneli oikeuslaitoksen edustajille sen, ettei pankki voinut hävitä mitään juttua oikeudessa asiakkaallensa.
Koiviston tahdosta tuli laki tähän maahan, joka vaikuttaa ilmeisesti vieläkin näkymättömän käden tavoin tuomioistuimien päätöksiin pankkiasioissa. Täysin oikeudettomasti.
Ainakin käytännössä pääsääntö on ollut, että pankki voittaa aina asiakkaansa, vaikka näyttö edellyttäisi asiakkaalle voittoa.
Käytännössä pankkien kanssa Suuren Laman seurauksena riitoihin joutuneet asiakkaat hoidettiin siten, ettei poliisi suostunut tutkimaan pankkien epäiltyjä rikoksia asiakkaitaan kohtaan, syyttäjä ei suostunut syyttämään pankkilaisia eikä tuomioistuinlaitos tuomitsemaan.
Jos jutun sai - oli se sitten rikosjuttu taikka siviilijuttu - oikeuslaitoksen käsittelyyn, niin tavaksi tuli, ettei KKO antanut valituslupaa pankkien asiakkaille. Alempien oikeusasteiden väärämieliset ja täysin käsittämättömätkin tuomiot jäivät voimaan.
Asiakkaiden esittämät aukottomat asiakirjanäytöt mielivaltaisesti hylättiin taikka vääristeltiin tuomioituimen toimesta sivuraiteelle.
Lopulta asiat ajettiin siihen pisteeseen, että jo valmistelevissa istunnoissa kylmästi hylättiin asiakkaiden nostamat kanteet mitä kummallisimmilla perusteilla. Kun kerran “jossakin oli sovittu", että pankki voittaa aina, niin oli aivan turha päästää pankkijuttua oikeuskäsittelyyn rasittamaan oikeulaitosta.
Näissä Suuren Laman aikaisissa pankkioikeusjutuissa on kieroilua vedota mukamas huonoon lainsäädäntöön. Kyllä silloisella lainsäädännöllä olisi aivan hyvin pärjätty, jos vain oikeussuojajärjestelmän palveluksessa oli ollut oikeamielisiä ja rehellisiä toimijoita.
Nythän poliisit, syyttäjät ja tuomioistuimien tuomarit toimivat ikään kuin kaasukammion hoitajat, jotka tekivät vain sen, mitä käskettiin.
Todennäköisin syin voidaan epäillä, että ylimpänä käskijänä päällepäsmäröi, hääräili ja vehkeili presidentti Mauno Koivisto.
Presidenttiä avusti pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko, joka myös kielsi KHO:ta antamasta KOP sopimusta Peter Fryckmanille jotta hän olisi voinut todistaa että pankin kuului maksaa palkkioiden verot, salaamisen seurauksena Peter on joutunut kärsimään Oikeusryöstömurhasta 25 vuotta ja vieläkään ei ole tullut päätöstä monista valitus asioista KHO:ta ja KKO:ta, vaikka KOP sopimus on esitetty jossa oli että pankki maksaa verot. Suomen oikeuslaitoksen toiminta tulee viedä Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen käsittelyyn, aivan kuten Mihail Hodorkovski:kin vei asiansa ja voitti Venäjän valtion joka tuomittiin korvauksiin.
Emerituskeksijä Rainer Partanen