Europositron weblog

Suomen politikot eduskunnassa ette voi vetäytyä vastuusta; Oikeuslaitoksen omaksuman lainvastaisen tulkinta toiminnan aiheuttamasta vääristä tuomioista, jonka johdosta kansa ei enään luota oikeuslaitoksen toimintaan. Varsinkin oppineiden joukossa on epäluottamus lähes täydellistä, vain tavallisen kansan joukossa joka ei juurikaan joudu tekemisiin oikeuslaitoksen kanssa on luottamus vain välttävä ja laskee jatkuvasti.

Lainattua Peter Fryckman ja muita oikeusryöstömurhan kohteeksi joutuneita, niistä keskustelua.

Tiainen Pekka 2.6.2014 8:25 vastaus nimelle: Matti Jalagin
UserName

Matti, kerroit vuosi sitten tällä langalla oikeuden päätöksestä, jossa oli ilmeinen virhe.

Edellä viestissäni 1.6.2014 on valitus Korkeimpaan oikeuteen 28.5.2014. Valituksessa olevat asiat ovat kaikki paikkansa pitäviä. Ulosottokaaren mukaan tuomioperustetta ei ulosottovirasto voi kyseenalaistaa, mutta kylläkin toimeenpanon ja ulosottomenettelyn. Kummastakin asiasta voi hakea itseoikaisua ulosottovirastolta ja voi valittaa käräjäoikeuteen toimeenpanoriita-asiasta ja ulosottomenettelystä. Tässä asiassa käräjäoikeus ei ole asettunut ulosoton kohteen puolelle ja asia on pitänyt aina mennä korkeimpaan oikeuteen, josta se on palautettu käräjäoikeuteen joka sittenkään ei ole muuttanut yhtään kertaan kantaansa. Valitus valtakunnan voudin virastoon ei ole johtanut mihinkään.

Ringside edellisessä viestissäsi kuvasit Suomen oikeuslaitoksen ongelmaa.

Päätelmä tässä asiassa ja tuntemissani eräiden muiden asioiden osalta on, että oikeuslaitosmenettelyssämme on perustavanlaatuinen ongelma, voi sanoa valuvika.

Se ilmenee siten, että on tehty väärä tuomio, jota hovi ja korkein ei oikaise ja sitten on tuomiosta tehty kiveenhakattua “jumalan” sanaa. Ulosotossa se ilmenee siten, että on ulosottoperuste, joka on kiveenhakattu.

Vaikka sitten asian eri haarautumissa olisi tehty oikaisuja, ei perusteasiaa muuteta. Se on kiveenhakattu. Mm. ulosottoviranomainen ei tee itseoikaisuja eikä sitten valitusta hyväksy muukaan elin kuten käräjäoikeus tai valtakunnan voudin virasto eikä oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamieskään ei puutu asiaan.

Oikeusbyrokratian rattaisiin joutunut murennetaan selkä kääntäen eikä oikeusbyrokratiasta löydy henkilöä joka katsoisi asian haaroineen kokonaisuutenaan.

Jos rattaisiin tehnyt tekee jonkin virheen, sitä käytetään tuomioperusteena, ja jos ei tee virhettä, peruste pidetään silti kiveenhakattuna.

Kiveenhakatun perusteen, vaikka se tiedetään vääräksi, perusteella tehdään tehokasta toimeenpanoa kuten ulosottoa. Tehokkuuden nimissä virtaviivaistetaan mutkat suoriksi ja sivuutetaan sellainen mikä kyseenalaistaa.

Vedotaan resurssipulaan, vaikka se helpottuisi, jos oiottaisiin vääriä tuomioita.

Suomen oikeuslaitoksen ongelmat pahenivat 1990-luvun pankkikriisissä. Pankeilla eivät olleet velkapaperit kunnossa ja ongelman ratkaisemiseksi otettiin maan tavaksi summaarinen tuomitseminen. Eli riitti kun pankki ilmoitti, paljonko vaatii.

Tämä summaarinen tuomitseminen jäi päälle ja nykyisin sitä perustellaan oikeuslaitoksen resurssipulalla.

Kansanedustajan Kaj Turunen teki eduskunnasta asiaan liittyvän eduskuntakyselyn tänä vuonna ja oikeusministeri Henriksson vastasi kirjallisesti, että velan perustetta ei voi edellyttää tutkittavaksi, koska asioita tulee vuosittain tuomioistuimiin neljä ja puoli sataa tuhatta eikä oikeuslaitos tästä selviäisi. Miksei toimita toisin päin eli jos ei ole velkakirjaa tai muuta selvää perustetta, tuomioistuin ei ota asiaa käsittelyyn?

Eläkkeelle jäänyt Suo-niminen Helsingin käräjäoikeuden tuomari sanoi pari kolme vuotta sitten, että tällainen muutos olisi hunajaa korville. Eli kyllä oikeuslaitoksessa ongelma tiedetään.

Mutta nyt ollaan tilanteessa, että vääriä tuomioita tehdään ja ylläpidetään resurssipulaan vedoten. Väärien tuomioiden uhrit ovat välikappaleita oikeuslaitoksen vaatiessa lisää resursseja ja sysätessä vastuuta muille, kun sielläkin pitäisi katsoa omaan peiliin.

Kun maan tapa on, että kun vastapuolena on pankki tai verottaja ja toisella puolella yksityishenkilö tai yritys, tuomiot ovat 100 - 0 yksityisen tai yrityksen vahingoksi, ja sitten alkaa tehokas ulosotto jauhaa sokean koneen tavoin, oikeustapausten määrä kasvaa. Jos pankki ja verohallinto tietäisivät, että niillä on riski hävitä, ne ottaisivat käyttöön sovittelevammat menettelytavat. Niitä pitäisi tuomioistuimissakin käyttää.

Nykyisellään oikeuslaitos on ajautunut syvään kriisiin. Kriisin eräs mittari on, että vuonna 2005 uusien ulosottojen määrä oli 500 000 kpl vuodessa, vuonna 2012 niitä oli 1 900 000 (1,9 miljoonaa) ja vuonna 2013 hieman enemmän. Se osoittaa, että uusi vuoden 2008 ulosottokaari on epäonnistunut ja on aiheuttanut kovemmat menettelyt.

Oikeuslaitos voi tehdä paljon kriisin selvittämiseksi muuttamalla oikeuskäytäntöjään. Siitä pitää aloittaa eikä odottaa että eduskunta säätää jotain uutta. Tietenkin paljon muutakin tarvitaan oikeuslaitoksen valuvikojen korjaamiseksi, mutta asiat eivät etene siten, että jokainen kuten tässä oikeuslaitos pakoilee omaa vastuutaan. Selvien väärin tuomioiden oikaisu on yksi asia.

Kissa pitää nostaa pöydälle eikä yrittää kiertää asiaa hautaamalla kissa elävänä. Sallittaneen tällainen kuvausvertaus asiatekstiin että asian vakavuus ymmärrettäisiin.

Korruptiota tutkivan Transparency-yhdistyksen informaation mukaan oikeuslaitokseen luottaa suurin osa suomalaisia. Valtaosa ei kuitenkaan ole ollut oikeuslaitoksessa riita-asiassa ja luottamus perustuu koulussa opittuun. Jos kuitenkin tehtäisiin vastaava kysely oikeuslaitoksessa riita-asioissa asioineiden kohdalla, negatiivinen prosentti olisi varmasti hyvin korkea.

Toisaalta valta osa ei välttämättä edes tiedosta, että heidän velka-asiansa on käynyt tuomioistuinkierroksen. Nimittäin velkoja vie asian perintäyhtiölle, kuten Lindorffille, joka teettää asiasta luottohäiriömerkinnän myös ilman käräjäoikeuskäsittelyä. Lindorffin kaltainen yhtiö vie asian sitten käräjäoikeuteen joka tekee kansliapäätöksen. Käytännössä niitä tekee joku tuomarin työtä harjoitteleva. Kansliapäätös on ulosottoperuste, jonka perusteella ulosottotoimisto käynnistää ulosoton ensin tuloista. Sitten tulevat omaisuuden realisoinnit. Velkaneuvonta neuvoo, miten maksetaan, muttei kyseenalaista tuomiota. Lindorffin kaltainen perintäyhtiö perii välistä palkkiot. Monet perintäyhtiöt kuten Lindorff ovat ulkomaisomisteisia ja olivatpa ulkomaisomisteisia tai eivät, hoitavat niin, että tulos tulee veroparatiisiin.

Kaikki palautuu olennaisesti väärien tuomioiden kysymykseen ja
-miten niitä on karsittava
-miten ne on oikaistava, ja
-miten sovittelun osuutta saataisiin radikaalisti lisättyä.

Asioissa on kuitenkin edettävä konkreettisilla askeleilla. Siten muun muassa Peter Fryckmanin kohdalla on välttämätöntä tehdä oikaisut ilman viivytyksiä vaikka koko asia on erittäin nolo Suomen oikeuslaitoksella. Mutta oikaisut ovat edellytys luottamuksen palauttamiseen oikeuslaitokseen.

Viestiä on muokannut: Tiainen Pekka2.6.2014 9:59

Asiaan yhtyy, mutta monta oikaisua tarvitaan luottamuksen palauttamiseen : Emerituskeksijä