Tutkinnan alainen henkilö kaapitettiin, kuten ounastelinkin. Kaapitus, vankilaan passittaminen tapahtui hiljaisuudessa kuin paavin valinta. Käräjäoikeus käsittelee vangitsemisjuttuja yleensä n. 15 minuuttia, minkä jälkeen savu tuprahtaa, uusi vanki on syntynyt. Osumaprosentti on noin 100.
Suomessa henkilö vangitaan käytännössä aina kun poliisi sitä vaatii. Suurimmassa osassa tapauksia lopputulos on perusteltu. Ongelmallista on, että liukuhihnamainen vangitseminen johtaa myös ylilyönteihin, kaappi kutsuu myös painostusmielessä. Poliisi voi halutessaan käyttää käräjäoikeuden leimasinkonetta painostuksena kuulusteluissa.
Tutkittavan henkilön vangitsemisoikeudenkäynti käytiin suljetuin ovin, mutta minkä vuoksi? Mikä on se asia, jota tutkinnallisista syistä on pakko salata? Kumpi on tärkeämpää, vangitsemisperusteitten rehellisyyden julkinen arviointi vai tutkinnan suojaaminen? Nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään raiskausjutusta, tai tavallaan on, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja kansan oikeutta saada tietää tuomiovallan käytön perusteita raiskataan tällaisilla ratkaisuilla.
Tässä asiassa henkilö vangittiin todennäköisin syin. Tuomioistuimelle on siis selvitetty, että poliisilla on jo perusteet, jotka aikanaan johtavat syytteeseen. Kun asia on näin selvä, miksi sitten sitä salataan? Mitään järjellisiä syitä salaamiselle ei ole. salataan kun poliisi pyytää ja poliisi ei pyydä perusteetta, koska laki kieltää sen.
Tähän liittyy virkamiesoikeudellinen onnenpyörä, virkamies ei voi tehdä väärin ja joutua vastuuseen virkatoimissaan aiheuttamastaan vahingosta, koska laki kieltää virkamiestä toimimasta virheellisesti. Tästä seuraa, että ei ole mahdollista, että virkamies toimisi virheellisesti.
Kuitenkin unohdetaan asiakirjasta salassapitomerkintä ja päästetään julkiseksi salaiset asiat ja todetaan että tapahtui vahinko. Näin taitavaa on virkamiestoiminta nykyään, koska siitä ei seuraa muuta kuin huomautus, mutta tutkittava kärsii täysin aiheettomasti ennakko syyllistämisestä. Joka vaikuttaa moneen merkittävään tahoon, vaikka mitään syytettä ei vielä ole nostettu, vaikuttaa siltä että syyllistäminen on ennakko toimenpide tulevan syytteen varmistamiseksi sekä tuomion saamiseksi.
Lisäksi virkamiehet kirjoittavat asiakirjoihin sumeilematta totuuden vastaisia asioita totuutena, kun tällaisesta huomautetaan niin korkeintaan korjataan asia, eli virkamiehillä on oikeus valehdella kaikissa asiakirjoissa ja tässä on poliisi, syyttäjä ja tuomarit erityisen osaavia. Silloin asiasta tulee virkamiesten tarina jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen tosiasia kertomuksen sisällön kanssa.
Suomen romahdusta odotellessa.
Emerituskeksijä.
This entry was posted on 01 Sep 2009 at 16:19 by rainer and is filed under Uutiset.