Euroopassa vallitsi vuosisatoja järjestelmä nimeltä feodalismi. Sen ideana oli, että eliitin edustajille annettiin nautinta-alueita, joissa eliitin edustaja sai tehdä lähes mitä tahansa valtansa alaisuuteen kuuluvalla omaisuudella, alueen väestö tähän omaisuuteen mukaan lukien.
Eliitti ei samaistunut hallitsemaansa alueen väestöön vaan ainoastaan muihin eliitin jäseniin. Valtiotkin olivat yleiseurooppalaisen eliitin keskenään jakamia läänityksiä. Valtiot olivat olemassa eliittiä varten. Niiden tehtävä oli organisoida väestö ja muut alueen resurssit elättämään oma eliittinsä. Koska eliitti ei koe olevansa samaa porukkaa kuin alamaisensa, sillä ei ole estoja kohdella alamaisia alempiarvoisina.
Yhä useampi kansalainen kokee perustellusti olevansa alamainen ja pelinappula eräänlaisessa virkafeodalismissa, jossa tavallisella kansalaisella ja yrityksellä ei ole mitään laillisia oikeuksia siellä, missä päätäntävalta on virkamiehillä. Päätökset eivät perustu lakiin ja tosiasioihin vaan feodaalistyyppiseen vapaaseen harkintaan. Kaikki on virkamiehelle sallittua tulkita niin, että rajoituksia ei oikeasti ole.
Tätä rajoittamatonta virkamiesten päätöksentekoa kutsutaan usein mielivallaksi. Se ei kuitenkaan ole täysin sattumanvaraista ja ennakoimatonta. Sitä vain ohjaavat vallankäytön psykologiset lait kirjoitetun ja säädetyn lain asemesta. Suuret ja järkyttävät yllätykset kohtaavat lähinnä vain niitä, jotka uskovat virallisen propagandan harhauttamana, että laki ja tosiasiat ratkaisisivat demokraattisen oikeusvaltion ihanteen mukaisesti myös todellisuudessa.
Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Juha Sihvola kirjoittaa Helsingin Sanomissa 7.1.2008 tahdon ja järjen vuoropuhelusta oikeuden maailmassa. Tahto perustuu usein luokkaintressien mukaiseen toimintaan. Järki pystyy irtautumaan tällaisista intressistä objektiiviseen suuntaan.
Lakia ja totuutta kunnioittava kansalaisyhteiskunta voi rajoittaa virkafeodalismia vain vallankäytön kohteiden järjestäytymisellä puolustamaan oikeuksiaan. Käytännössä virkafeodalismia voi rajoittaa kaikkien kansalaisten yhdenveroisten oikeuksien puolesta vain vahva laillisuusvalvonta, joka ei samaistu virkafeodaaliaateliin vaan vallankäytön kohteisiin ja uhreihin. Lisäksi järjen ääni on nostettava esille tunnistamalla ja eliminoimalla sitä uhkaavia taipumuksia vääristyneeseen päättelyyn.
Järjestäytyneen oikeudellisen edunvalvonnan piiristä tulleet kantelut selvästi kiinnostavat ylimpiä laillisuusvalvojia. Esimerkiksi oikeuskansleri Jaakko Jonkka piti viime vuonna mm. tuomarien laillisuusvalvontaa käsitelleen esitelmän, jossa esimerkiksi otetuista neljästä asiasta EOK oli jotenkin mukana kolmessa.
Moitteita tuli kyllä oikeuskanslerilta monille, mutta tuomarin virkasyytteeseen riitti vain sellainen tapaus, jossa yhdellä tuomarilla oli kymmeniä uhreja.
Nämä ovat käytännön toimenpidesuositukseni: Yksittäisissä tapauksissa on se, että etsitään liittolaisiksesi yhteistoimintaan muita saman virkamiehen tai samojen virkamiesten uhreja.
Yleisellä oikeuspoliittisella tasolla on syytä vaatia yhteydenotoissa kansanedustajia toimimaan niin, että ylimmän laillisuusvalvonnan henkilöstöön nimitetään henkilöitä, jotka eivät samaistu virkafeodaaliaateliin ja sen intresseihin vaan virkavallankäytön kohteisiin ja uhreihin.
(Oikeustieteen tohtori, dosentti Petter Kavonius on EOK:n liittohallituksen puheenjohtaja)
This entry was posted on 11 Apr 2010 at 14:30 by rainer and is filed under Uutiset.