Europositron weblog

Minusta oikeudenmukaisuuden puolustaminen on jokaisen asian, koska luottamus ja yhteiskunta ja talous ovat, toimivat, sen varassa. Tarvitaan siksi myös että puolustetaan toista silloin kun sen paikka. Ei myöskään voi olla niin, että joku ihminen otetaan kohteeksi elämäniäkseen kun Fryckman pian neljännesvuosisadaksi. Tapahtumien alkaessa hän oli v. 1988 37-vuotias, nyt 61 vuotias kuten minäkin sillä olemme syntyneet molemmat vuonna 1951, Pekka Tiainen.

En ota kantaa poliittisiin mielipiteisiin tai johonkin sellaiseen vaan keskityn vain asiaan asiana.

Pitäisin inhimillisenä ja myös oikeana, että Fryckmanin viimein tuomio poistettaisiin. Myöskin hänen aiemmat tuomionsa tulisi uudelleen käsitellä ja etenkin viivästyskorkoseuraamukset poistaa siten kuin mm. Edward Andersson ja Tenho Tikkanen ovat esittäneet.

Oikaisu Fryckmanin kohdalla olisi osaltaan päänaukaisua sille,
että avataan uudelleen muitakin 1990-luvun ja myöhempiä asioita ja laaditaan niistä laajempi tutkimus ja selvitys ja että niitä käsitellään myös oikeudessa uudelleen vanhentumisrajoista riippumatta.

Olen käynyt läpi Peter Fryckmania koskevaa materiaalia.

Seuraavassa kerään tietoja mm.
-emeritusprofessori Edward Anderssonin (31.12.1933-14.6.2012) lausunnosta http://ohjelmat.yle.fi/files/ohjelmat/u3219/Edward_Anderssonin_muistio_syyskuu_2008_0.pdf 27.9.2008, ks. myös muistokirjoitus
http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/4938/edward-andersson
-Peter Fryckmanin kirjoituksista http://peterfryckman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/10/23/minun-tarinani
http://peterfryckman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/29032-minun-tarinani-kummallisuuksia-osa-2

joista jälkimmäisessä on v. 2003 eläkkeelle jääneen Uudenmaan verotoimiston verotarkastajan Tenho Tikkasen Fryckmania puoltava kirje 15.1.2010

Otan tähän mukaan myös tekstin TV1:n mot-ohjelmasta http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/27_10_2008_mot_fryckman_tosi_toimittaja_matts_dumell/kasikirjoitus
Otan tähän lisäksi wikpedia-linkin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Peter_Fryckman

Siinä on kuvattu värikkäästi asioita, mutta näyttää hukatun, mistä alun perin oli kyse. Se toisaalta osoittaa Fryckmanin haavoittuvuuden kun hän on toiminut myös oman käden oikeudella puolustautuessaan. Helposti käy niin, että sellaiseen puututaan ja varsinainen asia mistä alun perin oli kyse, hukkuu. Yritän keskittyä seuraavassa siihen.

Mielestäni tiedossa olevat tosiseikat vahvasti perustelevat, että Fryckmania on kohdeltu väärin ja oikeudettomasti ja jo 1990-luvulla ennen kuin hän itse ryhtyi mihinkään, mistä häntä myöhemmin syytettiin. Mitään näitä 2000-luvun asioita ei olisi, jos häntä olisi alun perin kohdeltu oikein. Jos viivästyskorkoasiassa ym. meneteltäisiin siten kuin Andersson ja Tikkanen ovat esittäneet, ja tehtäisiin muut oikaisut ja kohtuullistamiset jälkeenkin päin, poistuisi syy Fryckmaniin kohdistuvista tuomioista pitkälti ellei kokonaan.

Anderssonin ja Tikkasen esittämissä seikoissa on vahvaa viitettä sen suhteen, että on muita jotka ovat välttäneet veroja tässä asiakokonaisuudessa kun taas Fryckman hoiti varat verojen maksuun jo pian neljännesvuosisata sitten. Eli toimet on kohdistettu henkilöön, joka hoiti asiansa.

Laitan loppuun kauppalehden keskustelulankoja aiheesta.
Tenho Tikkanen:
“… Mielestäni todellinen toimija oli KOP, joka (todellinen päätöksentekijä) on normaalisti verosta vastuussa. … Korhosen aineisto paljastaa sen, että KOP siirsi Fryckmanilta osakkeet Rahoitustarkastuksen vaatimuksesta ja piti Fryckmania ja ihme kyllä myös Kouria KOP:n bulvaanina. Lisäksi paljastuu, että KOP:n siirto tapahtui ilman Fryckmanin lupaa, mikä tekee tulon verottamisen yksin Fryckman-yhtiöitten tulona hyvin kyseenalaiseksi. … Erityisesti verokorotusten määräämiseen tällä seikalla tulisi olla vaikutusta verovelvollisen eduksi.”

Seuraavassa on Tenho Tikkasen tekemää tapahtumalistaa täydennettynä Anderssonin tiedoilla ym.

1988
28.4. ja 17.8.1988 Fryckman (Aromimauste, Six Myynti ja Six) tekee kirjallisen sopimuksen KOP:n kanssa ns. SYP-osakkeitten hankkimisesta.

1988
12.9.-13.12.1988 Rahoitustarkastus, silloinen Pankkitarkastusvirasto PTV, tarkastaa KOP:n ja kehottaa hankkiutumaan eroon ns. Fryckman-osakkeista. PTV epäili …, ettei pankki ollut liikkeellä pelkkänä lainanantajana.
2.12.1988 KOP-siirtää Fryckmania kuulematta SYP-osakkeet Kouri-yhtiöille, josta käytetään yleisesti nimitystä ”Kouri-kaupat”.

Lainasopimuksia ei … ollut lainkaan … Seroponexin ja Cenoporexin osakeostojen maksamiseksi. Ostetut osakkeet rekisteröitiin näiden yhtiöiden nimiin … ja velvoittikin KOP:n muuttamaan asioiden tilaa. Tällöin KOP Fryckmanilta … kysymättä … osakkeet ja velkasuhteet Kouri-yhtiöille. Luovutuskirjaa ei tehty eikä leimaveroa maksettu. Yhtiöt ja Fryckman itse ole myötävaikuttaneet SYP:n osakkeiden myyntiin, joka tapahtui heidän selkänsä takana, muodollisesti väärin ja lisäksi heidän tahtonsa ja etunsa vastaisesti. Leimaveroja merkittiin Fryckman-yhtiöiden tilintarkastajan omistaman toimimattoman yhtiön (Olematic Oy:n) tilille tilintarkastajan tietämättä asiasta mitään; hän sai tiedon asiasta vasta poliisikuulustelussa.

1989
Niin sanotussa suuressa Kouri-kaupassa, lopullisessa KOP:n ja sen bulvaanien sekä SYP:n suuressa vaihdossa ja kaupassa (14.3.1989) hintalappu oli n. 2,6 mrd mk. Kaikille osapuolille tästä syntyi voittoja, mutta KOP:n puolella Fryckman ja hänen yhtiönsä ovat lähes ainoat, jotka ovat tulleet näistä voitoista verotetuiksi. Veroviranomaiset eivät ole … pystyneet selvittämään, minne ulkomaille … jaetut voitto-osuudet kuljetettiin. … KHO ratkaisussaan 1998:14 katsoi, ettei Rahoitustarkastus saanut luovuttaa veroviranomaisille tietoja näistä asioista. Näiden tietojen avulla verotuksissa olisi päästy ainakin jonkin verran oikeampiin tuloksiin, joten direktiivi oli tässä asiassa omiaan suojaamaan epärehellisiä, toteaa Andersson.

1990
Fryckman-yhtiöitten tytäryhtiöitä verotetaan vero n. 80 milj.mk 52 milj.mk:n myyntivoitosta, (päätös nurin Uudenmaan lääninoikeudessa 12/1995). Oikea verovelka 27,5 + 20 % korotus.

1991
Veroviranomaiset vaativat jo 1991 Fryckman-ryhmältä vakuuksia Seroponex Oy:lle ja Cenoporex Oy:lle määrätyistä veroista ja niitä toimitettiin jo 1991. Fryckman-yhtiöitten omaisuutta 60 milj. mk ainoan velan – verovelan - vakuudeksi, (ks. v. 1994 lisää omaisuutta ulosmitattiin).
… Fryckman jo 1991 toimitti arviolta 25-30 milj. markkaan tulevia veroja varten saamani tiedon mukaan 79 mmk:n arvoiset vakuudet … Vuonna 1991 luovutettujen panttien joukossa oli mm. 11 000 Nokian osaketta, joiden arvo v. 2000 alkupuolella olisi ollut yli 350 mmk; tuolloin ne oli tosin jo realisoitu. Annetut pantit on kyllä nyt realisoitu, mutta ne olivat olleet verottajan ja konkurssipesien hallussa vuodesta 1991 osaksi aina viime vuosille asti ja niiden aikanaan realisoimatta jättämisen vuoksi sakkokorkoja on juossut koko ajan. Tästä ei konkurssiverovelvollinen voi lain ja kohtuuden mukaan olla vastuussa. Saamani tiedon mukaan realisoinneista on saatu ainakin 60-70 mmk, mikä ei ole kuitenkaan riittänyt tuon 32,4 mmk:n verovelan kattamiseen. Erotus on kulunut sakkokorkoihin ja pesänhoitokuluihin. Tästä huolimatta on verosta jäljellä vielä (!) n. 2,3 milj, euroa eli n. 14 mmk, jonka maksamiseksi realisoidaan tällä hetkellä Fryckmanille henkilökohtaisesti kuuluvaa omaisuutta. Nämä luvut todistavat vastaansanomattomasti, että virhomaisten toimet tässä konkurssiasiassa eivät ole täyttäneet laillisen yhteiskunnan vaatimuksia. Vähin, mitä voidaan edellyttää, on että valtio a) luopuu konkurssia pidentämällä aiheettomasti perityistä veronlisäyskorotuksista ja maksaa ne takaisin sekä b) tutkii, miten konkurssipeisen hoitoon on voitu käytää n. 2 milj. euroa eli n. 12 mmk.

1992
Cenoporex Oy ja Seroponex Oy:n konkurssiin asettaminen 7.2.1992 verohallinnon toimesta. Miten on mahdollista, että kun yhtiöt saavat osakkeista myyntivoittoja, ne asetetaan konkurssiin myyntivoittoon kohdistuvista veroista, jotka ovat vain osa myyntivoitoista? Selitys saattaa olla, että yhtiöt eivät koskaan saaneet KOP:lta koko rahasummaa, josta verotettiin, ja siksi myöhemmin verotus oikaistiin pienemmäksi, mutta konkursseja ei kuitenkaan peruttu.

1994
20.12.1994 Fryckman-yhtiön omaisuutta ulosmitattiin lisää

1995
21.12.1995 Uudenmaan lääninoikeus poisti vv. 1989 verotuspäätökset

1996
26.1.1996 Veroviraston uusi verotuspäätös, (lainvoima 2.12.1999/KHO), väärä muutoksenhakuosoitus, mikä viivästytti asiaa vuodella (Lääninoikeuden päätös 8.10.1997). Vero 32,5 milj.mk. (Vero 27 milj. mk ja korotus 20 %)

1997
… Konkurssiasiamiehen toimisto on eräässä kirjelmässä esittänyt, että jos ulosmitattu omaisuus 11.2.1997 riitti molempien yhtiöiden massavelkojen ja kaikkien konkurssivelkojen maksuun, ”Fryckman-yhtiö Oy:n konkurssimenettelyn käynnistämistä ulosottorealisoinnin sijasta olisi pidettävä hyvän pesänhoitotavan vastaisena ja mahdollisen
vahingonkorvausvastuun aiheuttavana toimenpiteenä”.

1998
KHO 1998:14, kieltää verohallintoa saamasta tietoa Rahoitustarkastukselta, jolla olisi selvitetty miksi KOP teki luvattomat oikeustoimet ja siirsi SYP-osakkeet (osakekauppojen faktat)

1999
2.12.1999 KHO antaa lopullisen ratkaisun verotuspäätökseen
Ulosmitatun omaisuuden riittävyys käy selville KHT Pekka Kukkosen laskelmasta 28.6.2007, jonka mukaan verovelat per 12/1999 olivat 46,8 mmk ja ulosmitatun omaisuuden käypä arvo oli 62,9 mmk. Mitään järkevää selitystä Andersson ei lausunnossaan havainnut annetun sille, miksi Seroponexin ja Cenoporexin konkurssiasioita ei saatettu loppuun viimeistään v. 2000 alussa.

2000
Syyskuussa 2000 vihdoin realisoitiin pörssiosakkeita ja saatiin niistä 35 mmk. Näistäkään rahoista ei jaettu tytäryhtiöiden konkurssipesille ja niiden kautta valtiolle kuin 14,5 mmk ja loput 20,5 mmk jäi tilille mitättömällä ja verollisella korolla, samalla kun verovelan vähennyskelvoton juoksi n. 11 %:n suuruisena. Järkevää selitystä tuon 20,5 mmk:n jättämiselle ei löydy. Fryckman ja hänen yhtiönsä pitivät konkurssihallinnon menettelyä lainvastaisena ja itselleen suurta taloudellista hyötyä tuottavana ja nostivat 4/2000 vahingonkorvauskanteen vastuuhenkilöitä (Kauppinen ja asianvalvoja Ari Nurmi) sekä valtiota vastaan vaatien n. 76,4 mmk:n vahingonkorvauksia. Tämä kanne ei johtanut tulokseen.
Vahingonkorvauskanne pesänhoitaja Kauppista ja asianvalvoja Nurmea vastaan vaatimus 76,2 milj.mk:n vahingonkorvaus

2001
Vahingonkorvausvaatimus verotetaan vero 29,5 milj. mk.
Andersson: ”Kun Fryckman-yhtiö Oy:n nimissä oli v. 2000 nostettu mainittu 76,4 mmk:n vahingonkorvauskanne, niin tästä katsottiin jo syntyneen yhtiölle saman suuruinen tulo, joka päätettiin verottaa vuoden 2000 tulona. Kun veroilmoitusta ei ollut (?), verovirkailija Lesonen teki veroilmoituksen ja niin jo konkurssissa olevalle yhtiölle määrättiin veroa 84,8 mmk:n tulosta. Tämä määrä sisältyi konkurssipesän hoitajien (?; ei siis Fryckmanin) laatimaan yhtiön tilinpäätökseen vuodelta 2000, mikä nähdäkseni oli kirjanpitolain vastaista; ei näin epävarmaa saamista saa lukea minkään yrityksen tuloksi. … Oikaisulautakunta ei poistanut tämän vähintäänkin epävarman saamisen verotusta, mikä mielestäni oli täysin käsittämätöntä. Vasta hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 17.10.2005 verotuksen tältä osin. Uudenmaan verovirasto ei pitänyt mitään kiirettä … verotuksen oikaisemisessa, vaan verotus toimitettiin uudelleen vasta 29.5.2007. … ei ole mitään logiikkaa siinä, että samalla kun valtio ja muut vahingonkorvauskanteen vastaajat kiistävät kanteen, he kuitenkin katsovat sen tulouttamis- ja verottamiskelpoiseksi. Normaali, korrekti menettely olisi tietenkin ollut se, että kannanotto tämän saamisen verotukseen olisi lykätty siihen, kun siviiliprosessin lopputulos on selvä … on täysin selvää, ettei 76,4 mmk:n vahingonkorvaussaaminen ollut syntynyt vielä v. 2000, joten se ei ollut tuloutuskypsä.”

Pesänhoitaja AA Jouko Kauppinen ja Uudenmaan lääninverovirasto kuitenkin hakivat tytäryhtiöiden nimissä niiden oman emoyhtiön Fryckman-yhtiö Oy:n konkurssiin. Andersson: ” vaihtoehtoinen selitys on se, että Fryckmanin ja hänen yhtiöittensä kanssa tekemisissä olleet verovirkailijat ja konkurssiyhtiöiden hoitajat olivat siinä määrin riitaantuneet Fryckmanin kanssa, että heiltä puuttui maltti ajatella kylmästi, miten tässä vahingonkorvausvaatimuksessa tuloutusasiassa tuli lain mukaan menetellä ja ehkä jopa ajattelivat, että he voivat menettelyllään yhä kiristää niitä mielestäni jo ylisuuria seurauksia, jotka joutuminen yhteistyöhön KOP:n kanssa on aiheuttanut Fryckmanille, jotka sentään 1988 oli menestyvä liikemies ja varakas henkilö.

… varsinainen ydin on se tapa, millä konkurssipesiä ja ulosmitattuja varoja on hoidettu täysin piittaamatta Fryckmanin oikeutetusta intressistä siitä, että varojen hoito ottaa huomioon hänenkin etunsa, varsinkin kun on ilmeistä, että ulosmitatut varat riittivät kaikkien verovelkojen maksamiseen. Vahingonkorvausvaatimuksen 76,4 mmk:n perusteeton verotus johti kuitenkin siihen, että konkurssissa valvottiin lisää verovelkaa ja siten nähtävästi katsottiin voitavan edelleen pyörittää konkurssipesiä niiden loppuunsaattamisen sijasta. Juuri tällä lainvastaisesti keksityllä verovelalla voitiin perustella konkurssipesien toiminnan pitkittymistä, joka samalla tuotti pesänhoitajille hyvät ansiot, vaikka luulisi, että tällaisten yhden velkojan konkurssipesien hallinto ei sattovasti voi tuottaa työtä. … Kun lasketaan yhteen sakkokorot 5,6 milj. euroa ja pesien hoitokulut n. 3 milj. euroa (yht. 7,6 milj. euroa), on syytä muistaa, että koko veromäärä veronkorotuksineen oli vain 32,4 mmk = n. 5,5 milj, euroa. Edelleen velan pääomamäärästä on suurin osa jäljellä (PT lisäys: Anderssonin lausunnon 27.9.2008 aikaan ja edelleen yli neljä vuotta myöhemmin). Nämä luvut osoittavat mielestäni todella suuren luokan väärinkäytöksiä, joihin oikeuslaitoksen on vihdoin puututtava. Fryckmanille on tällä tavoin aiheutettu merkittävää taloudellista vahinkoa.”

2003
Oikaisulautakunta hylkää Fryckmanin vaatimuksen vahingonkorvauksen verotuksen poistamisesta

2005
17.10.2005 Helsingin hallinto-oikeus kumosi vahingonkorvauksen verotuksen

2007
- 29.5.2007 verovirasto oikaisi Helsingin hallinto-oikeuden kumoaman vahingonkorvauksen verotuksen. Viivekorko lisääntyi em. aikana 2 milj.euroa.
- Syyskuussa 2007 Fryckman saa tiedon KOP:n johtokunnan jäsenen Matti Korhosen jäämistöstä siitä, että KOP siirsi omavaltaisesti Fryckmanilta lupaa kysymättä po. SYP-osakkeet Kourille Rahoitustarkastuksen vaatimuksesta.
Eli kuten Andersson ja Tikkanen tuovat esille, tällaisista seikoista voi päätellä, etteivät syyt viivästysseuraamuksiin ole verovelvollisessa, vaan päinvastoin verohallinnossa.
Tikkanen kirjoittaa: ”Fryckman-yhtiöitten verotuskysymys on kiinteässä yhteydessä 90-luvun alun pankkikriisiin, mitä ei pitäisi tässä yhteydessä unohtaa. KOP:n vilpillisen menettelyn ymmärtää paremmin, kun tietää, että pankille oli realisoitumassa miljardien arvosta varainsiirtoveroja. Nämä olivat tulleet esille 90-luvun verotarkastuksissa. Tuolloin hallinnossa puhuttiin n. liki miljardin verovastuista kaikkien pankkien osalta. Myöhemmin on paljastunut, että em. verovastuu olisi noussut n. 10 miljardiin markkaan (Antti-Pekka Pietilän kirja Pankkikriisin peitellyt paperit, 2008. Pankkitoiminnan kriisi oli todellinen, josta osoituksena myös se, että pankit vapautuivat esille tulleista siirtoleimaveron verovastuista takautuvan lainsäädännön turvin.). Verohallinto ei tätä koko verovastuun määrää tiennyt, mutta pankit itse olivat siitä tietenkin täysin tietoisia. Em. asiaan oli puuttunut myös Rahoitustarkastus nyt jälkikäteen Matti Korhosen hallusta esille tulleiden asiakirjojen mukaan.”

Tikkanen edelleen jatkaa: ”KOP:n peittely oli tietenkin hyvin ymmärrettävää em. taustaa ajatellen, kun rahoitustarkastus syytti (Matti Korhosen hallusta esille tulleiden asiakirjojen mukaan) KOP:tä peitejärjestelyjen johdosta lainvastaisesta menettelystä. Pankkien talous oli 90-luvun alussa muutenkin ahdingossa ja KOP:n pankinjohtajat olivat samaan aikaan harhauttaneet ns. pienosakkeenomistajia liki miljardin markan osakeannin kautta hukkasijoituksiin, jotka varat ns. piensijoittajat menettivät täysin.

KOP:n kiinteässä valvonnassa ja intressien mukaista oli, että ns. Fryckman-yhtiöille siirretyt osakkeet ja siihen liittyvät kourikaupat Kulvikin osalta eivät tulleet edunsaajien osalta verottajan tietoon ja oikein verotuetuksi. KHO otti em. asiaan kantaa, jonka mukaan Kulvikin ei ollut tarpeen paljastaa edunsaajia, vaikka hän on julkisuudessa vihjaillut asiasta tietävänsä. KHO kielsi myös verohallitusta saamasta Rahoitustarkastuksesta niitä asiakirjoja, jotka Rahoitustarkastuksella oli tuossa vaiheessa edunsaajien paljastamiseksi ja oikean ja todellisen verovelvollisen löytämiseksi. Kysymys oli juuri näiden, nyt Fryckman-yhtiöitten osin saamien varojen verottamisesta. Fryckmanille olisi kuulunut 53,5 miljoonan sijasta lisäksi 47,5 milj.mk, josta asiasta käytiin pitkään oikeutta. Nyt Korhosen jäämistön aineisto paljastaa, että Fryckman oli täysin oikeassa, vaikkei hän em. oikeudenkäynneissä pystynyt asiatiedon puuttuessa esitystään toteennäyttämään. Fryckman-yhtiöitten osakekauppoihin liittyvä pahin virhe KOP:n kannalta oli se, että tuo n. 1,3 miljardin lainaerä (joilla Fryckman teki SYP-osakeostot KOP:n bulvaanina) ei ollut edes KOP:n kirjanpidossa, mikä ilmenee KOP:n Luxemburgin konttorinjohtajan Matti Mankin kirjallisesta todistuksesta.”

Mitä tulee sitten konkurssiin ”ajetun” Fryckman-yhtiöitten varojen realisointiin sekään ei ole edennyt verovelvollisen etujen mukaisesti. Tikkanen toteaa lisäksi eräitä yksittäisiä kysymyksiä, millä täytyy olla vaikutusta viivästysseuraamusten määräämisessä.:
- Valituskirjelmän kohta 4 Diamond-Cruiser osakkeiden menetys 3 milj.mk.
-Nokia-osakkeitten menetys arvo v. 2000 = 40 milj. euroa, myytiin pesähoitokuluihin muutamalla sadalla tuhannella markalla.
-Tehdaskiinteistön myynti: Nurmi ja pesänhoitaja Kauppinen kiirehtivät myymään kiinteistön Aimoselle aikaisemmin, kun paria päivää myöhemmin olisi saatu 3 milj.mk enemmän. Aimosen toimia poliisi tutkii lehtitietojen mukaan juuri parhaillaan. Kysymys on lehtitietojen mukaan rahanpesurikoksista.

Johtopäätökset

Tenho Tikkanen toteaa, että ”mikäli verotarkastaja tehtäväkseni olisi annettu edellä kuvatun verotusasian ratkaisu, otan siihen kantaa niillä perusteilla, jotka olivat voimassa tuona aikana v. 1990 - 1998, jolloin toimin verotarkastajana Uudenmaan veroviraston verotarkastusyksikössä ja tuon jälkeen Valtioneuvoston määräämässä tehtävässä, Harmaan talouden Projektiyksikössä vanhempana verotarkastajana. Totean vielä, että verotarkastajan tulee ottaa virkavelvollisuuksiinsa liittyen kantaa tarkastuskohteen viivästysseuraamuksiin, hän ei tee asiasta lopullista valituskelpoista hallintopäätöstä.”

Hän jatkaa, että ”olen useita kertoja virkatehtävissäni joutunut tilanteeseen, jossa kohtuullisuus näkökohta on ollut perusteena verotarkastajan esitykselle, jolla on pyydetty alentamaan veronkorotuksen määrää sekä veronlisäyksen laskemisen ajan kulumista viranomaisessa tapahtuneen asian käsittelyn viivästymisen vuoksi”.

Selvittämillään perusteilla Tenho Tikkanen olisi ehdottanut, että verokorotukset määrätään mahdollisimman pieneksi (huomattavasti alemmalle tasolle kuin tässä on tapahtunut) ja koska verovelvollinen oli toimittanut vakuudet verojen maksamiseksi, olisi kohtuullista, ettei viivästysseuraamuksia perittäisi enää ainakaan 11.2.1997 jälkeen. Perusteita olisi lopettaa viivästysseuraamusten laskeminen jo vuotta aiemmin siihen kun virasto teki uuden asiaa koskevan verotuspäätöksensä v. 1996 alussa.

Andersson toteaa: ”Kun ulosmitattua omaisuutta oli koko 1990-luvun paljon enemmän kuin verovelan määrä ja kun johtui yksinomaan verottajan hallitsemien konkurssipesien hallinnon laiminlyönneistä ja suoranaisista väärinkäytöksistä sekä lisäksi lainvastaisen vahingonkorvauskanteen määrän verottamisesta, ettei realisointia suoritettu ja konkurssipesiä lopetettu, näkisin, että rikostuomioiden perusteet olisi tutkittava uudelleen.” Hänen tämä toteamuksensa on kirjoitettu 27.9.2008. 28.1.2013 korkein oikeus on tuominnut Peter Fryckmanin viideksi kuukaudeksi vankilaan. Tuomio liittyy uutisoinnin mukaan Fryckmanin ja hänen entisen puolisonsa Helsingin Kulosaaren asunnon osakekirjoihin ja myyntiin. KKO muutti hovioikeuden tuomiota niin, että syyte omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkomisesta hylättiin vanhentuneena. Fryckman siis piti hallussaan asunnon osakkeita, vaikka ne oli ulosmitattu.

Sen sijaan KKO piti tuomion törkeästä kavalluksesta, mutta alensi sen pituutta. Fryckman tuomittiin nyt viideksi kuukaudeksi vankilaan. Hovioikeuden aiemman tuomion mukaan Fryckman oli syyllistynyt törkeään kavallukseen, kun hän anasti toisen miehen kanssa Helsingin Kulosaaressa olleen asunnon osakekirjat ja siten esti huoneiston ulosoton ja realisoinnin. KKO:n mukaan Peter Fryckmania ei voida tuomita valvontarangaistukseen, koska hänet on useita kertoja aiemmin tuomittu ehdottomiin vankeusrangaistuksiin muun muassa törkeistä velallisen rikoksista.

Jos ja kun aiemmat tuomiot perustuvat viranomais- ja pesänhoitajavirheisiin ja ovat kyseenalaisia, tämä olisi tullut ottaa huomioon korkeimman oikeuden päätöksessä. Vanhentuminen koskien viranomaiskiellon rikkomista liittyi ilmeisesti Helsingin ulosottoviraston kihlakunnan ulosottomiehen päätökseen. Onko tapahtunut niin, että asia on edennyt hänen tekemänsä haasteen pohjalta?
Ihmettelen lisäksi mm. seuraavaa seikkaa. Osakeyhtiössähän vastuu rajautuu osakkeen omistajan sijoitukseen toisin kuin kommandiittiyhtiössä ja avoimessa yhtiössä. Miten Fryckmanin henkilökohtaista omaisuutta (asunto) ulosotetaan alun perin osakeyhtiöihin kohdistuvista veroista?

Seuraavassa on Kauppalehden keskustelulankoja aiheesta:
sekä kauppalehden keskustelulankoja:
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=133253&start=30&tstart=25
Lanka koskee oikeuskansleri Jonkkaa koskevaa uutista, mutta asia ei ole edennyt

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=150948&tstart=0&rdrf=1&request_ahaa_info=true
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=150948&start=15&tstart=0

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?messageID=3680244?

Emerituskeksijä.