Europositron weblog

Kaksinkertainen lama
Suomi tulee kärsimään ensin kansainvälisen laman ja sitten, kun muualla helpottaa, meille jää kotitekoinen lama. Aikaisemmin devalvaatiolla korjattiin vientiteollisuuden lähinnä paperiteollisuuden kannattavuusongelmat. Se tarkoitti sitä, että puunjalostustuotteiden hinta laski maailmanmarkkinoilla kymmeniä prosentteja ja Suomeen tuotavan tavaran hinta nousi kymmeniä prosentteja.
Euroaikaan meidän on myös devalvoitava säilyttääksemme kansainvälinen kilpailukykymme. Se tarkoittaa sisäistä devalvaatiota. Kun muualia tehdään sisäistä devalvaatiota (palkat, eläkkeet ja etuisuudet puoleen, kuntien väestä puolet pois ja loput töihin), pidämme me kiinni “saavutetUista eduista” . Elämme viennistä, emme kotimarkkinoista kuten Amerikassa. Tämä toinen lama johtuu kansainvälisestä kilpailukyvyttömyydestämme. Tuottamiamme tavaroita ei osteta riittävästi ja syömävelka lankeaa maksettavaksi.
Mitä voidaan tehdä toisin kuin edellisessä lamassa, ettemme holtittomasti velkaantuisi ulkomaille ja uhraisi kansamme parasta osaa ja tulevaisuutemme toivoa, 40 000-60 000 yrittäjää.
Isojen yritysten tervehdyttämiseen on konkurssimenettely. Usein kuitenkin ennen konkurssia omistajataho puuttuu asiaan. Kuntien tervehdyttämisestä tämä puuttuu, koska omistajatahoa ei ole. Kunnan työntekijät ovat usein kunnan päättäjiä. Nyt kuntien velkaantuminen on hoidettu ottamalla uutta velkaa vanhan velan lyhennysten ja korkojen maksamiseen. Lisäksi on otettu ihan uutta syömävelkaa. Veroja korottamalla sairaus aiotaan hoitaa, mikä vain pahentaa asioita.

Suomalaisesta yhteiskunnasta puuttUu mittarit, jotka kertovat montako prosentia kansasta ovat tuottavassa työssä. Mutta kuinka paljon kansasta tekee työtä, joka tUottaa mielellään tuloja ulkomailta tai kotimaassa, verrattUna työhon, jonka palkan yhteiskunta maksaa. Tämä mittari on kansantalouden terveyden mittari. Jokaisessa tuottavassa yrityksessä on las¬kenta, joka kertoo asiakkaan maksaman työn suhteen (sanotaan suoriksi kuluiksi) yrityksen itse maksaman työn (yleiskulun) suhteen. HuolestUtaan mikäli yleiskulut nousevat yli 25 %.
Usein tuntuu siltä että suurin huomio kiinnitetaan tulojakoon, ei tUlojen tekemiseen. Ilmeisesti tulojaosta saa enemmän huomiota ja ääniä kuin tulojen tekemisestä. Edelliset asiat” jokainen tietää.. Nyt
(keksijän) täytyisi löytää uusia tulonlähteitä ja menojen vähennyslähteitä. On varmaa, että valtiolaivan kurssi ei käänny pikkutempuilla.
Ydinvoimaa pitäisi käyttää myös asuntojen lämmittämiseen. On suoranaista haaskausta lämmittää meriä ja ilmaa tuhansien megawattien teholla. Seuraavat ydinvoimarakennusluvat pitäisikin sitoa siihen, miten ydinvoimalasta lämpönä tuleva 2/3 polttoaineteho voidaan hyödyntää
esimerkiksi asuntojen lämmitämiseen. Tämä auttaa samalla ilmastotalkoita vähentämällä radikaalisti turpeen, kivihiilen ja maakaasun käyttöä.
Kuten olen aiemmin todennut, halvin ja toimivin ratkaisu on sijoittaa ydinvoimala väestökeskuksen alle esimerkiksi 100 metriä kallioon. Tämä ei ole ollut ongelma esimerkiksi 27 km pitkan Cernin ydintutkimusradan rakentamisessa.
On kuitenkin paljon mahdollisuuksia, myös “epämiellyttäviä” mutta sitä realistisempia. Ydinenergialaitosten rakentaminen kiihryy koko maapallolla. “Ydinjätteiden” varastoiminen on kasvava pulma. Suomessa on peruskalliota. Voisimme tUoda ja varastoida käytetyn polttoaineen kallioomme hyvään hintaan. Noin 20 vuoden kuluttUa hyötyreaktori (ei fuusio¬reaktori) on valmis ja voisimme jälleen myydä varastoimamme “jätteen", joka onkin muuttunut polttoaineeksi hyötyreaktoriin. Nykyiset fissiovoimalat voivat käyttää vainpienen osan ydinreaktori¬polttoaineesta ja tiimä varastoitu käytet¬ty polttoaine taasen sopii hyötyreaktorin polttoaineeksi.
Luova työ ja sen tekijät tulisi saada paremmin esille myös kansallisessa mediaverkostossa. Luovan työn merkitys kansakunnan talouden vapaan pudotUksen hidastajana on merkittävä. Ohjelmatuotantoa olisikin siis siirrettävä tähän suuntaan.

YRJO RINTA-JOUPPI
Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry Liiton puheenjohtaja