Europositron weblog

Tuomarin etiikka

Etiikka tulee muinaiskreikan sanasta ethos, jolla kuvattiin oikeamielisyyden ja hyvien tapojen haltijaa ja hänen edustamiaan ominaisuuksia. Virallisemmin etiikka määritellään tutkimusalaksi, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta.

Suomessa tuomareiden kohdalla ammattietiikan yleinen arvoperusta löytyy monessa yhteydessä esiin nostetuista Olaus Petrin tuomarinohjeista 1500-luvulta. Niissä moraali on asetettu oikeuden vartijaksi. Oikeus ja kohtuus ovat lain kirjaimen yläpuolella. Juridisen ammattitaidon lisäksi tuomarilla on oltava moraalista herkkyyttä ja viisautta antaa oikeussuojaa myös juridisesti yksinkertaisissa, mutta oikeutta hakevalle ihmiselle itselleen tärkeissä asioissa.

Varsinaista tuomareihin kohdistettua eettistä säännöstöä meillä ei ole. Tilanne on samantyyppinen kuin useissa muissakin läntisen Euroopan maissa, joissa tuomareiden toiminnan arvoperusta nojaa yhtäältä hallintotoiminnan yleisiin periaatteisin kuten puolueettomuuden ja riippumattomuuden vaatimuksiin ja toisaalta lailla nimenomaisesti säänneltyyn virkavastuuseen. Kansainvälisesti, esimerkiksi Euroopan neuvoston piiristä, löytyy kuitenkin kannanottoja myös tuomareiden ammattietiikasta.

Nykyisin koko valtionhallinnon arvojen kuvataan rakentuvan demokraattisen oikeusvaltion ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvopohjalle kansainvälistyvässä ympäristössä.

Valtion työmarkkinalaitoksessa on vuonna 2005 laadittu julkaisu ‘Arvot arjessa - virkamiehen etiikka’, joka on tarkoitettu tukemaan suomalaisen eettisesti korkeatasoisen hallinnon pysymistä jatkossakin sellaisena. Siinä luetellut arvot soveltuvat myös tuomioistuintoiminnan arvoperustaksi. Nämä arvot ovat toiminnan tuloksellisuus, avoimuus, laatu ja vahva asiantuntemus, luottamus, palveluperiaate, puolueettomuus ja riippumattomuus, tasa-arvo ja vastuullisuus. Nämä arvot on syytä pitää mielessä arkipäiväisessä työssä - muutoinkin kuin kerran vuodessa käytävissä tavoite- ja kehityskeskusteluissa.

Tuomarin kohdalla on perinteisesti arvoina korostettu lainkäyttötoiminnan puolueettomuutta ja riippumattomuutta sekä vastuuta tuomioiden ja päätösten laillisuudesta. Tuomioistuinten perustehtävänä onkin perustuslain 3 §:n mukaisesti käyttää tuomiovaltaa. Tuomioistuinlaitos on valtiovallan kolmijako-opin mukaisesti riippumaton lainsäädäntövallasta ja toimeenpanovallasta. Tuomioistuinten ja tuomareiden lainkäyttötoiminnan sisällöllinen ja asiallinen riippumattomuus on loukkaamaton. Kaikki tämä on kiistatonta, samoin kuin se, että tuomioistuinten riippumattomuuden turvaamiseksi myös tuomareiden aseman tulee erityisesti virassa pysymisoikeuden osalta olla turvatumpi kuin muiden valtion virkamiesten.

Tämä erityisasema korostaa eettisyyden vaatimusta ja samalla erityistä vastuullisuutta kaiken toiminnan perustana.

Toisaalta yhä enemmän on alettu edellyttää tuomioistuintoiminnan tuloksellisuuden avointa arviointia - muidenkin kuin valtiovarainministeriön toimesta-. Selvää on, että demokraattisessa yhteiskunnassa ei ylipäätään voi olla kontrolloimatonta vallankäyttöä. Keskustelua on käyty aika ajoin vilkkaastikin siitä, onko nykyinen talousarviolainsäädännön mukainen tulosohjausjärjestelmä paras mahdollinen tapa mitata riippumattoman tuomioistuinlaitoksen tuloksellisuutta. Tästä syystä erityisesti tuomitsemistoimintaan liittyvä laatuarviointi on jätetty tuomioistuinten itsensä tehtäväksi erilaisten laatuhankkeiden puitteissa.

Vad man än tycker om ett system som lämpar sig för utvärdering av domstolsväsendets effektivitet är det nödvändigt att domstolsväsendet och domarna betraktar sin ledningskultur, sina arbetsmetoder och sitt förhållande till omvärlden på ett nytt sätt. Vid sidan av att mäta den rent operativa effektiviteten har bl.a. uppnåendet av målen som ställts för domstolsväsendets samhälleliga effekter börjat utvärderas genom regelbundna undersökningar av Rättspolitiska forskningsinstitutet.

Jokainen tuomari on vastuussa virkansa asianmukaisesta hoitamisesta ja hänen on käyttäydyttävä viranhoitonsa kannalta asianmukaisesti. Nyky-yhteiskunnan vaatimusten edellyttämä asianmukainen toimiminen tuomarina sisältää paljon muutakin kuin puolueettomasti ja riippumattomasti harkitun lain- ja oikeudenmukaisen tuomion tai päätöksen tuottamisen. Tuomarin riippumattomuus ei anna oikeutta suhtautua alentuvasti asianosaisiin tai poiketa muutoinkaan normaalista ihmisten välisestä korrektista käytöksestä. Se ei myöskään anna oikeutta kieltäytyä oman toiminnan ja työtapojen arvioinneista ja niiden kehittämisestä.

Tuomioistuinten toiminnan kokonaisarvioinnin ohella useissa Euroopan maissa tuomareiden ammattitaitoa arvioidaan myös yksilökohtaisesti tavoitteena parantaa oikeusjärjestelmän toimivuutta. Samalla saadaan asianmukaista dokumentoitua tietoa kunkin tuomioistuinuralle suuntautuvan henkilön urakehitystä varten. Tuomarille tärkeinä ominaisuuksina pidetään puolueettomuutta, oikeudenmukaisuutta, tuomioiden yhdenmukaisuutta, asiantuntijuutta, aikatauluissa pysymistä, päätösten selkeyttä ja hyviä viestintätaitoja. Arviointia tapahtuu koulutuksen yhteydessä jo ennen ensimmäiseen virkaan nimittämistä, mutta myös sen jälkeen esimerkiksi päällikkötuomarin arvioinnein. Tällaisen menetelmän kehittämistä myös suomalaiseen tuomioistuinlaitokseen pitää harkita.

Tuomioistuinten päälliköiden rooliin kuuluu tulos-, talous- ja henkilövastuu, vastuu työtapojen kehittämisestä, tulevaisuuden suunnittelusta ja vastuu siitä, että henkilöstöllä on riittävät taidot toteuttaa työtään laadukkaasti ja tehokkaasti. Viime kesänä julkaistussa valtiontalouden tarkastusviraston hallinto-oikeuksiin kohdistuneessa toiminnantarkastuskertomuksessa todetaan, päällikkötuomari ei vetoamalla tuomarin riippumattomuuteen voi sivuttaa velvollisuuttaan ja tarvetta puuttua jaostojen ja yksittäisten tuomarien työtapoihin ja -menetelmiin, jos ne eivät vastaa sitä, mitä tehokkuus ja tuloksellisuus ja yhteisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät.

Antiikin etiikassa keskeinen käsite oli hyve (arete). Se tarkoitti kaikenlaista luonteen hyvyyttä ja erinomaisuutta. Perinteiset neljä hyvettä olivat käytännöllinen viisaus, kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus ja urheus. Onnellinen elämä oli elämistä ‘kultaisella keskitiellä’ järjen ohjaamana. Sanotaan, että ilmiöitä kuvaavia indikaattoreita on hyvä olla vähän. Olisiko niin, että noissa hyveissä on lopulta kaikki se tarpeellinen etiikka, joka sinällään riittää mittapuuksi myös tuomarintyössä toimivalle.