EOK-tiedoite:WinCapitan jäsenten syytteillä loukataan ihmisoikeuksia? Sijoitusklubi WinCapitan esitutkinnan ja syyteharkinnan tuloksena syyttäjä on nostanut syytteen kahta WinCapitan jäsentä kohtaan.
Oikeusoppineiden mielestä menettely on todennäköisesti ihmisoikeussopimuksen tarkoittaman syyttömyysolettaman vastainen.
Syyttäjä lähtee siitä olettamuksesta, että klubin toiminta on ollut rangaistavaa, vaikka kenenkään klubin hallintoon kuuluvan ei ole vielä todettu syyllistyneen rikokseen, sanoo OTL varatuomari Ilkka Pitkänen.
Erikoista järjestelyssä on se, että WinCapitan johdon osalta asia on tuomioistuimessa käsittelemättä, mutta nyt kahta klubin organisaatioon kuulumatonta jäsentä vastaan aloitetaan oikeudenkäynti, johon klubin organisaatioon kuulunut Hannu Kailajärvi on nimetty kuultavaksi todistelutarkoituksessa, kertoo Pitkänen. Tyypillistä asialle on, että syyteasiakirjat on jälleen julistettu salaisiksi pääkäsittelyyn alkamiseen saakka, toteaa Pitkänen.
Menettely on ilman muuta Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2. Kappaleessa ilmaistun syyttömyysolettaman vastainen, sanoo Pitkänen. Se lähtee siitä olettamuksesta, että klubin toiminta on ollut rangaistavaa, vaikka kenenkään klubin hallintoon kuuluvan ei ole vielä todettu syyllistyneen rikokseen. Jos pääepäillyksi nimetty Hannu Kailajärven jätettäisiin myöhemmin tuomitsematta, nyt syytteen saaneet jäsenet olisivat tulleet tuomituksi sen olettaman varassa, että joku on kuitenkin klubin organisaatiossa syyllistynyt rikokseen, täsmentää Pitkänen
Ilkka Pitkänen kertoo EOK:lle lähettämässään raportissaan lähemmin sitä, mitä oikeudenkäyntirintamalla on sijoitusklubiin nähden tapahtunut viime kuukausina. Pitkänen kertoo kokemuksistaan ja havainnoistaan, jotka liittyvät esitutkintaan ja nyttemmin jo syytteen tasolle edenneeseen asiaan. (Raportti on jäljempänä luettavissa kokonaisuudessaan).
Syylliseksi epäiltyjen oikeusturvan kannalta on varsin surullista, että tuomioistuinten käytäntö heittelee tällä tavoin, sanoo Pitkänen. Silloin, kun vakuustakavarikoissa olevien varojen haltuunotto tai “jäädyttäminen” on eräiden kohdalla jatkunut jo 1,5 vuotta ja omistusoikeuden loukkausta on näin ollen pidettävä vakavana, syylliseksi epäiltyjen on ollut voitava vaatia, että tapahtuneeksi esitetystä rikoksesta esitetään edes jonkinlainen selvitys tai sitten rikoksen olemassaolo kumotaan esitetyn vastanäytön perusteella. Tämä ei ole päässyt kertaakaan toteutumaan, toteaa Pitkänen.
Haastattelujen perusteella olen jäseniltä ymmärtänyt, että Keskusrikospoliisin taholta ei ole yhdenkään takavarikon perustaksi esitetty mitään materiaalia - pelkästään väitteitä siitä, mitä KRP väittää esitutkinnassa saaneensa selvitetyksi, sanoo Pitkänen. Tiettävästi edes yhtä esitutkintapöytäkirjan kertomusta ei ole esitetty näyttönä asiaan liittyvissä oikeudenkäynneissä, lisää Pitkänen.
(EOK-viestintä)
OTL Varatuomari Ilkka Pitkäsen raportti 11.11.2009
Oikeudenkäyntien päivän tilanne WinCapitan rikostutkinnassa
WinCapitan jäsenistön taholta on esitetty toivomus, että valottaisin lähemmin sitä, mitä oikeudenkäyntirintamalla on klubiin nähden tapahtunut viime kuukausina. Koko jäsenistölle toimitettavan tiedon perille saamiseksi käytän hyväkseni EOK:n tarjoamaa sivustoa ja kerron eräistä kokemuksistani ja havainnoista, jotka liittyvät esitutkintaan ja nyttemmin jo syytteen tasolle edenneeseen asiaan.
Osittain toistaen jo kerrottuja WinCapitan oikeudenkäyntien tapahtumia totean, että tähän saakka tuomioistuinten käsiteltävinä on ollut Keskusrikospoliisin toimesta käynnistettyjä vakuustakavarikkoja ja hukkaamiskieltoja koskevat vaatimukset. Nämä turvaamistoimet on pakkokeinolain mukaan täytynyt vahvistaa tuomioistuimissa.
Takavarikot raukeaisivat, ellei niiden perusteena olevista rikoksista nosteta syytteitä neljän kuukauden kuluessa takavarikon vahvistamisesta. Syytteen nostamiselle varattua aikaa voidaan hakemuksesta pidentää 4 kk kerrallaan. Näitä 4 kk:n pidennyksiä on eräiden WinCapitan jäsenten kohdalla haettu jo neljäkin kertaa ilman, että syytettä on nostettu!
Näissä käsittelyissä tuomioistuimissa on koettu verraten merkillisiä eroja eri tuomioistuinten ja tuomarien välillä, josta omat kokemukseni ovat seuraavat:
1.6.2009 Oulun KO käsitteli jutun salaisena, mutta kuuli nimetyt todistajat. Syytteen nostamisen määräaikaa pidennettiin 4 kuukaudella. Tutkinnanjohtaja Rautava vaati minua esteelliseksi, kun olin avustanut muutamaa jäsentä aikaisemmin. KO ei katsonut minua esteelliseksi.
13.8.2009 Varkauden KO päätti jutun jäävättyään minut syylliseksi epäillyn avustajana vain paria päivää ennen käsittelyä eikä myöntänyt pyydettyä lykkäystä uuden avustajan hankkimiselle ja hänen perehtymiselle asiaan.
15.8.2009 Tutkinnanjohtaja haki vastavalituksella muutosta siihen, että avustajaa ei Oulun KO:ssa oltu jäävätty.
30.9.2009 Rovaniemen Hovioikeus hylkäsi tutkinnanjohtajan valituksen.
20.10.2009 Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi Varkauden KO:n esteellisyyspäätöksen, mutta pysytti toisella päätöksellään syyteajan pidentämisen voimassa.
26.10.2009 Imatran KO käsitteli asian ja määräsi käsittelyn tapahtuvaksi julkiseksi kaikilta osiltaan, mutta jätti asiassa nimetyt todistajat kuulematta.
28.10.2009 Varkauden KO määräsi jutun käsiteltäväksi salaisena, mutta kuuli nimetyt todistajat.
24.11.2009 Savonlinnan KO on määrännyt käsittelypäivän, mutta on jo etukäteen ilmoittanut, ettei kuule todistajia.
Syylliseksi epäiltyjen oikeusturvan kannalta on varsin surullista, että tuomioistuinten käytäntö heittelee tällä tavoin. Silloin, kun vakuustakavarikoissa olevien varojen haltuunotto tai “jäädyttäminen” on eräiden kohdalla jatkunut jo 1,5 vuotta ja omistusoikeuden loukkausta on näin ollen pidettävä vakavana, syylliseksi epäiltyjen on ollut voitava vaatia, että tapahtuneeksi esitetystä rikoksesta esitetään edes jonkinlainen selvitys tai sitten rikoksen olemassaolo kumotaan esitetyn vastanäytön perusteella. Tämä ei ole päässyt kertaakaan toteutumaan.
Haastattelujen perusteella olen jäseniltä ymmärtänyt, että Keskusrikospoliisin taholta ei ole yhdenkään takavarikon perustaksi esitetty mitään materiaalia - pelkästään väitteitä siitä, mitä KRP väittää esitutkinnassa saaneensa selvitetyksi. Tiettävästi edes yhtä esitutkintapöytäkirjan kertomusta ei ole esitetty näyttönä asiaan liittyvissä oikeudenkäynneissä.
Nyttemmin on osa esitutkinnasta saatettu syyteharkintaan ja syyttäjä on nostanut syytteen kahta WinCapitan jäsentä kohtaan. Erikoista järjestelyssä on se, että WinCapitan johdon osalta asia on tuomioistuimessa käsittelemättä, mutta nyt kahta klubin organisaatioon kuulumatonta jäsentä vastaan aloitetaan oikeudenkäynti, johon klubin organisaatioon kuulunut Hannu Kailajärvi on nimetty kuultavaksi todistelutarkoituksessa! Tyypillistä asialle on, että syyteasiakirjat on jälleen julistettu salaisiksi pääkäsittelyyn alkamiseen saakka.
Menettely on ilman muuta Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2. Kappaleessa ilmaistun syyttömyysolettaman vastainen. Se lähtee siitä olettamuksesta, että klubin toiminta on ollut rangaistavaa, vaikka kenenkään klubin hallintoon kuuluvan ei ole vielä todettu syyllistyneen rikokseen. Jos pääepäillyksi nimetty Hannu Kailajärven jätettäisiin myöhemmin tuomitsematta, nyt syytteen saaneet jäsenet olisivat tulleet tuomituksi sen olettaman varassa, että joku on kuitenkin klubin organisaatiossa syyllistynyt rikokseen!?
Imatran KO:ssa julkiseksi jääneessä tuomioistuinkäsittelyssä Keskusrikospoliisin toimesta väitettiin, että klubin toimintaan liittynyttä, jäsenten keskinäistä arvopaperikauppaa ei ole ollut, vaan kaikki on ollut pelkästään “virtuaalista” todellisuuteen pohjautumatonta menettelyä!
Tämä on aika merkillistä, sillä jäsenet kertovat yhtäpitävästi käyneensä keskenään arvopaperikauppaa klubin järjestämässä ja sen sivuilla toteutuneessa lisenssipörssissä. Arvopaperin vaihtaessa omistajaa myyjäjäsen on saanut ostajan rahasuorituksen sellaisenaan heti itselleen, WinCapita on ottanut kaupasta 5 %:n välityspalkkion.
Nyt Keskusrikospoliisi väittää kaikkea tätä “virtuaaliseksi", vaikka sadat, ehkä jopa tuhannet jäsenet vahvistavat kertomuksillaan, että tämä olisi täyttä todellisuutta ja että klubi sai kaupankäynnistä vain mainitun provision.Näyttää myös siltä, että Keskusrikospoliisi pitää kaikkea WinCapitaan Suomesta kulkenutta rahaliikennettä “sijoituksina", vaikka kysymys olisi ollut jäsenmaksuista, valuuttakauppaohjelmiston käyttöoikeusmaksuista, varojen siirrosta omalle toisista jäsenistä erillään olevalla sijoitustilille tai sitten kauppahinnoista lisenssipörssissä.
Kaikki rahaliikenne on poliisin mukaan vain sijoitusta klubiin, vaikka koko jäsenistö kertoo, että rahaliikenne klubiin ja sieltä takaisin Suomeen tapahtui täysin virheettömästi siihen saakka, kun klubi oli toiminnassa. Kenenkään rahat eivät missään vaiheessa sekaantuneet toisten jäsenten varoihin, joten väitteet klubin pyramidirakenteesta ovat mahdottomia.
Mitä sitten klubin toiminnan päättyessä on tapahtunut, on vielä vailla selitystä. Tiedetään, että Luxembourgissa olleen klubin serverin käyttö on keskeytetty 8.3.2008. Sitä ei tiedetä, kuka on antanut määräyksen serverin tai sen palvelun sulkemiseen. Serverin sulkeminen ei kuitenkaan ole vaikuttanut mitään jäsenten varoihin klubissa - vain yhteydenpito niihin katkesi. Rahat ovat edelleen jossakin pankissa, josta Keskusrikospoliisi kertoo huomattavan määrän myös takavarikoineensa. Olennaista tässä on se, että jos sivuston sulkemisen yhteyteen liittyy jokin rikos, klubin jäsenistö ei voi olla siihen syypää.
Viimeisenä vaiheena olen toisen syytteen saaneen avustajana pyytänyt, että minulle varataan tilaisuus keskusteluun Hannu Kailajärven kanssa. Useamman kirjeen jälkeen syyttäjä on ilmoittanut, että voisin esittää hänelle tarpeellisiksi katsomani kysymykset, he teettäisivät sitten lisätutkinnan, jossa kysyisivät samat kysymykset Hannu Kailajärveltä ja sitten toimittaisivat lisätutkintaa koskevan pöytäkirjan minulle. Tällaista järjestelyä en voi hyväksyä. Kailajärvellä ei syylliseksi epäiltynä ole totuudessa pysymisen velvoitetta poliisin häntä kuulustellessa, jos kohta ei minunkaan häntä haastatellessa, mutta haluan itse selvittää asian suoraan ilman välikäsiä. Syytetyllä täytyy myös olla mahdollisuus kysyä todistajalta sellaisiakin asioita, joita ei halua ensi vaiheessa kysyä poliisilta.
Mitään estettä ei pitäisi olla sille, että voin keskustella Hannu Kailajärven kanssa, koska pakkokeinolain 1:18b määrää, että syyteharkinnan ja oikeudenkännin aikana tutkintavankeudessa olevan henkilön yhteydenpitoa ei saa rajoittaa muutoin kuin silloin, jos yhteydenpito voisi aiheuttaa vakavaa vaaraa tutkintavankeuden tarkoitukselle. Kun syyttäjä on nimennyt Kailajärven todistelutarkoituksessa kuultavaksi pian alkavassa oikeudenkäynnissä, niin tämän päivän ja oikeudenkäynnin alkamisen välillä ei enää voi esiintyä sellaisia syitä, jotka vakavasti vaarantaisivat tutkintavankeuden tarkoituksen. Jos tällaisia olisi, Keskusrikospoliisin ja syyttäjän olisi tullut jättää Kailajärvi nimeämättä vireille tulleessa jutussa kuultavaksi todistelutarkoituksessa.
Joka tapauksessa tutkintavankeudelle aiheutuva vaara on pakkokeinolain mainitun lainkohdan valmistelutöiden mukaan yksittäistapauksessa yksityiskohtaisesti perusteltava. Perustelua ei ole nyt tapahtunut edes alustavasti.
Olen tehnyt 10.11.2009 Oulun käräjäoikeudelle hakemuksen, jossa pyydän Hannu Kailajärven eristämistä koskevan päätöksen lieventämistä siten, että minulle suodaan mahdollisuus hänen kuulemiseen. En ole vielä saanut päästöstä hakemukseeni.
Syytettyjen oikeusturvan kannalta kaikenlaiset salailut, esteellisyysväitteet, näytön esittämättä jättämiset ja syytteiden nyt toteutuva käsittelyjärjestys ovat mitä vakavimpia virheitä ja vastoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Toivottavasti ne korjaantuvat täällä Suomessa ilman, että Suomi jälleen tulee tuomituksi Ihmisoikeussopimuksen vastaisesta menettelystä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa.
Ilkka Pitkänen OTL, varatuomari
This entry was posted on 11 Nov 2009 at 12:40 by rainer and is filed under Uutiset.