Keksijä Rainer Partanen

Ajatus tutkia, miksi sähköauto ei ole laajemmalti käytössä, syntyi keksijä Rainer Partaselle 1970-luvun lopulla. Hän oli työskennellyt koko uransa aikana ruostumattomien metallien parissa. Vuonna 1982 hän perusti alalle oman yrityksen, Tietometalli Oy:n, joka toimitti metalleja teollisuudelle. Hyvin menestyvän yrityksen Rainer Partanen jätti pääosin veljensä hoitoon voidakseen itse keskittyä tutkimustyöhönsä.

Tutkimusjaksoa kesti n. 12 vuotta. Hän tutustui kaikkiin sähköajoneuvojen rakenteiseen ja niiden voimanlähteisiin liittyviin patentteihin sekä perehtyi niitä sivuaviin artikkeleihin ja kirjallisuuteen.

1980-luvun lopulla lukemattomien kokeiden jälkeen keksijä tiesi, missä ratkaisu oli löydettävissä ja keskittyi etsimään teknologiaa, jonka lähtökohtana oli purkaa energia alumiinista siten, että se mahdollisti uudelleenlatauksen. Tällöin hän perusti keksintötoimintaansa varten Ab Europositron Oy:n. 90-luvun alussa lopullinen oivallus syntyi ja alkoi n. 10 vuotta jatkunut kehitysjakso.

Tänä aikana Rainer Partanen kehitti rakennemallit, joissa keksinnön käsittämät liuokset toimivat mahdollisimman tehokkaasti alumiinin energian purkamiseksi ja uudelleenlataamiseksi. Alihankkijat ovat toimittaneet erilaisia komponenttisarjoja kehitystyöhön ja liuoksen koostumuksessa on löydetty mahdollisimman tehokas yhdistelmä.

Kehitystoiminnan tuloksena Rainer Partasella on valmiit rakennesuunnitelmat kahden tuotannollisesti valmiin laitteen valmistamiseksi, joiden avulla voidaan todeta alumiinin pelkistyminen ja suorittaa paristojen toimintaan liittyvät mittaukset. Kyseessä ovat nykyistä auton 12 V starttiakkua vastaava protolaite ja sähköauton akku energiakapasiteetiltaan 80 kWh.

Koko 1990-luvun kehitystyö on tapahtunut niissä puitteissa kuin Rainer Partasen taloudellinen tilanne on mahdollistanut. Kaikki kokeet, laitesuunnittelu, materiaalihankinnat ja patenttihakemukset on suoritettu keksijän itsensä rahoittamana.