Europositron weblog

Lainattua:

Kysymys on valtiopetoksesta, rikoksesta, joka ei vanhene.

Taustaksi mainittakoon, että presidentti Koivisto järjesti 1990-luvun laman tarkoituksella, jotta sai EY-mukautettua Suomen perustuslain etukäteen EY:n vaatimusten mukaiseksi, vieläpä ilman, että kansanedustajat edes ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa.

Ensimmäinen viite asiaan Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullbergin haastattelu Länsi-Savo-lehdelle 3.11.1988:

”Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä.”

Mainittakoon, että Suomen valtiosäännön mukauttaminen (määrävähemmistösäädösten purku eli enemmistöparlamentarismiin siirtyminen) ja Hallitusmuodon 2 pykälään liittyvä vallan kolmijako oli konklaavissa mukana olleiden juristien puheenaiheena.

Kalevi Sorsa kirjoittaa EY:n vaatimista perustuslain muutoksista (mm. enemmistöparlamentarismiin siirtyminen eli määrävähemmistösäädösten purku) kirjassa UUSI TSENÄISYYS, 1992, sivulla 53:

”Viime vuosien uudistushankkeet, erityisesti siirtyminen enemmistöparlamentarismiin, harkittavina olevat sosiaaliset ja sivistykselliset kansalaisoikeudet, ovat niin radikaaleja uudistuksia, että niiden toteuduttua on tarpeen hankkia kokemuksia uudistusten toimivuudesta - samalla kun hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset. ”

Hyvä kysymys on: Minkälaisia muutoksia EY vaati tehtäväksi Hallitusmuotoon?

Koivisto itse tunnustaa valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:

”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”

Kullbergin etukäteen kertomasta taantumasta tuli kuitenkin liian syvä. Valtiotalous oli kuralla, kuten Koivisto toivoi voidakseen mukauttaa Suomen valtiosäännön EY:n vaatimusten mukaiseksi.

Valtiosäännön EY-mukauttaminen on ihan oma raportointiaiheensa.

Palaan konklaavin taustastaan.

Lainojen vakuuksien arvo laski. Suomen Pankki vaati pankkeja kirjaamaan kiinteistömassaa alas 30 %. Suomen pankkien vakavaraisuus ei täyttänyt joulukuussa 1989 päivätyn EY-direktiivin mukaista BIS 8 %:n vakavaraisuutta. Suomen pankkien vakavaraisuus tutkittiin myös EY:n taholta. Niinpä ETA-sopimuksen liitteisiin oli kirjoitettu Suomea koskeva määräys pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi 8 %:n tasolle 1.1.1995 mennessä.

Suomen pankit eivät siis täyttäneet vuonna 1989 EY-säädöstöön kirjoitettuja euro-kriteereitä, joten pankkien taseet oli laitettava euro- ja EY-kuntoon ryöstämällä pankkien laina-asiakkaiden ja takaajien omaisuudet.

Mainittakoon, että yhtenä ongelmana oli Suomen Pankin haltuunottama SKOP ja SKOP:n mukana tulleen sotateollisuutta harjoittavan Tampellan vastuut ja pelastaminen konkurssilta. SKOP ja Tampella ovat konklaaviin liittyvä oma raportointiaiheensa, joten pysytellään varsinaisessa konklaavin taustassa.

Suomen Pankkiin perustettiin keväällä 1991 huippusalainen “Rohto"-ryhmä, jonka tehtävä oli ratkaista pankkien vakavaraisuusongelma.

Pankkien vakavaraisuuden nostamiskeinoja pohtimaan perustettiin tammikuussa 1992 myös ryhmä, jonka puheenjohtajana oli Suomen Pankin johtokuntaan nimitetty Sirkka Hämäläinen.

Keinot pankkien vakavaraisuuden nostamiseksi esiteltiin 18.3.1992. Suomen Pankki lähetti samana päivänä pankeille kirjeen toimenpiteiden käyttöönottamisesta 1.5.1992 alkaen. EY:n määräämä Suomen pankkien vakavaraisuuden nostamisaika umpeutui 31.12.1994. Asialla oli siis kiire ja kaikki konstit piti ottaa käyttöön. Yhtenä keinona kirjeessä mainittiin, että pankilla oli mahdollisuus yksipuolisesti nostaa korkoa.

Presidentti Koivisto päätti järjestää oikeuspoliittisen seminaarin Presidentin Linnassa ohjeistaakseen tuomioistuinlaitosta mahdollisissa oikeudenkäynneissä.

Sitaatti presidentti Koiviston konklaavitilaisuuden avauspuheenvuorosta:

“Maaliskuun alun tilaisuudessa keskustelu päätyi vallan toiseksi, mitä minäkin alkuun hahmottelin. Se päätyi keskusteluun luottolamasta ja pankkien umpikujatilanteesta. Totesin sitten, että nyt olette tuoneet eteen sellaisen kysymyksen, jonka ohi en voi mennä kysymyksiin reagoimatta. Sen jälkeen syntyi Sirkka Hämäläisen työryhmän tuloksena toimenpidepaketti, jonka hallitus ja eduskunta hyväksyi sellaisenansa. Toivottavasti se on omalta osaltaan ollut edesauttamassa sitä, ettemme ole joutuneet erityisiin umpikujatilanteisiin. Dramatiikkaahan on ollut muutenkin.”

Koiviston konklaavipuhe liittyy Linnassa 2.3.1992 järjestettyyn talouspoliittiseen seminaariin, josta Koivisto kertoo kirjassaan Kaksi kautta. Koivisto siteeraa sivulta 368 alkaen Björn Wahlroosin ko. tilaisuudessa nauhoitetun puheen, jossa on kaksi pommia. Ensimmäinen pommi:

Tosiasia on, että vuonna 1992 kiinteistöjen arvot tippuvat vielä 15 prosenttia. Täällä on puhuttu siitä, että pankkijärjestelmästä voi puuttua 2 miljardia omia varoja. Pankkijärjestelmän suorassa omistuksessa on noin 40 miljardin markan edestä kiinteistöjä. Sen lisäksi pankeilla on lainojensa vakuutena kiinteistöjä yhtiöissä, joiden oma pääoma on kutakuinkin kulutettu ja jotka ovat siis konkurssin partaalla. Se on ehkä 40, ehkä 60 miljardia.
Pyöreästi voi sanoa, että kiinteistöomaisuutta on pankeilla tai pankkien vastuulla 100 miljardia, jolloin 15 prosentin lasku merkitsee 15 miljardin häipymistä pankkijärjestelmästä -ilman työeläkejärjestelmän ja vakuutusyhtiöiden osuutta.

Tämä 15 miljardia markkaa kerrottuna Bank for International Settlementsin 8 prosentin vakavaraisuusvaatimuksilla merkitsee 12,5 kertaa 15 eli 180 miljardin markan poistumista suomalaisen pankkijärjestelmän luotonantokyvystä.”

Tiesikö Wahlroos, että EY oli antanut Suomelle ETA-sopimuksen liitteisiin kirjoitetun erityismääräyksen Suomen pankkijärjestelmän vakavaraisuuden nostamiseksi BIS 8 %:n tasolle?

Toinen Wahlroosin pommi liittyy nykytulevaisuuteen:

“Ainoa huoli, joka minulle syntyy näistä kahdesta puheenvuorosta on, että se todellisuus, jonka näemme ympärillämme, on karmea jo tänään. Työttömyyden kautta, konkurssien kautta olemme opettamassa kokonaista sukupolvea suomalaisia siihen, ettei yrittäminen kannata.”

Koiviston konklaavi liittyy siis myös tähän päivään eli ajallisesti jo toiseen sukupolveen, ettei yrittäminen kannata. Samoin konklaavi liittyy pankkien nykyongelmiin ja sitäkautta tämän päivän velallisten tulevaisuuteen.

Palaan konklaavin asiakirjoihin.

Ensimmäinen kutsumuistio on päivätty 26.3.1992. Siis jo ennen korkeimman oikeuden tekemää ratkaisua (3.4.1992 KKO 50:1992 eli Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuoliseen koronnostoon liittyvästä kiistasta), joka vei oikeutuksen yhdeltä Hämäläisen työryhmän toimenpidepaketin keinolta.

Koivisto halusi jo etukäteen tehdä korkeimmalle oikeudelle ja oikeusoppineille selväksi, että Hämäläisen toimenpidepaketin keinot on tuomioistuimessa ratkaistava pankkien voitoksi.

Seuraava kutsumuistio on päivätty 1.4.1992, siis kaksi päivää ennen korkeimman oikeuden ratkaisua.

Muistio eroaa Promerit.net-sivustoon skannatusta asiakirjasta. Ks.
http://www.promerit.net/2013/03/koiviston-konklaavin-lahdetiedot/

Konklaavin salainen muistio 1.4.1992 on paljonpuhuva kohdassa 5, josta seuraava sitaatti:

“Esitän, että Olavi Heinonen toimisi tilaisuudessa puheenjohtajana ja että Tasavallan Presidentti tapaisi Heinosen tai keskustelisi hänen kanssaan puhelimitse tilaisuuden tavoitteista hyvissä ajoin ennen tilaisuutta sekä että Heinonen keskustelisi puheenvuoron käyttäjien kanssa sisältökysymyksistä, jotta kokonaisuus vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla Tasavallan Presidentin toivomuksia.”

Olavi Heinonen oli korkeimman oikeuden presidentti.

Konklaavin muistion teksti on litteroitu ääninauhalta.

Tilaisuudessa mukanaolleita oli ilmeisesti informoitu etukäteen tilaisuuden tarkoituksesta, kuten kutsumuistiosta 1.4.1992 ilmenee.

Myös muistion sivulta 12 löytyy dosentti Juha Pöyhösen (HY) alustuspuheenvuorosta “Tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu” teksti:

“Taidan puhua tästä kalvosta, joka teille myös on jaettu.”
Sivulla 14 Pöyhönen sanoo:

“On vaikea arvostella ns. korkojutun oikeudellista lopputulosta esimerkiksi kansantaloudellisilla näkökohdilla, kun niitä ei ole perusteluissa mainittu, vaan asiaa on käsitelty vakiokaavakkeeseen sisältyvän sopimusehdon tulkintakysymyksenä.”

Pöyhösen alustuksessa Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolinen koronnosto eli KKO:n ratkaisu 50:1992 tulee siis itsestään selvänä, tilaisuudessa mukana olleilla jo ennestään tiedossa olleena asiana, sanoilla “ns. korkojutun", vaikka kukaan edellisistä puhujista ei ole maininnut asiasta mitään.

Konklaavin muistion luettuani luulin ensin, että tilaisuus olisi alunperin (kutsu 26.3.1992) tarkoitettu EY-säädöstön ja myös Suomen tuomioistuinta ylempänä olevan EY-tuomioistuimen vallan koulutustilaisuudeksi. Siis sellaiseksi, että jos velallinen vie pankin oikeuteen Hämäläisen työryhmän laittoman keinon käytöstä, on oikeuslaitoksen tehtävä ratkaisu, jossa pankki voittaa. Tampereen Alue-Säästöpankki oli ottanut käyttöön Hämäläisen ryhmän keinovalikoimassa luetellun pankin tekemän yksipuolisen koronnoston (joka oli myös Suomen Pankin kiertokirjeessä nro 4 18.3.1992). Koivisto toivoi, että KKO tekee pankkia puoltavan ratkaisun.

Kutsut luettuani huomasin, että KKO:n presidentti Olavi Heinonen halusi tilaisuuteen kutsuttujen juristien tukea kyseiselle KKO:n 3.4.1992 tekemälle ratkaisulle 50:1992.

Presidentti Koiviston toive kuitenkin toteutui…

Koska korkein oikeus oli tehnyt Tampereen Alue-Säästöpankin yksipuolisen koronnoston kiistassa Koiviston mielestä väärän ratkaisun, tuli tilaisuudesta korkeimman oikeuden kyykytystilaisuus.

Tilaisuuden luonteen paljastanut uutinen oli 6.8.1992 Hufvudstadsbladetissa ja Ilta-Sanomissa. Ilta-Sanomien (sivulta A10) uutisen teksti kokonaisuudessaan:

“Koivisto arvosteli korkopäätöstä

Presidentti Mauno Koivisto on kummeksunut Korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan pankeilla ei olisi ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainakorkoja. Koiviston mukaan KKO:n olisi lain lisäksi pitänyt ottaa huomioon myös kansantaloudelliset näkökohdat, kertoo tämän päivän Hufvudstadsbladet.

KKO päätti viime huhtikuussa, ettei Tampereen Aluesäästöpankilla ollut oikeutta yksipuolisesti korottaa kahden lainanottajan korkoja yhdellä prosentilla. Pankki määrättiin laskemaan korko aikaisemmalle tasolle ja maksamaan korvaus molemmille lainansaajille.

Hbl:n mukaan Koivisto tapasi maan johtavia juristeja toukokuun alussa. Tässä tilaisuudessa hän lehden mukaan lausui tyytymättömyytensä päätökseen. Presidentin mielestä päätöstä tehtäessä olisi pitänyt ottaa huomioon myös pankkien vaikea asema ja kansantaloudelliset intressit. Koivisto oli pelännyt seurauksia, jos kaikki korotettua korkoa maksavat lainansaajat olisivat vaatineet korvauksia.

Hbl kertoo, että presidentin ja noin 35 juristin tapaaminen presidentin linnassa oli luonteeltaan epävirallinen.”

Minulla on mikrofilmiltä otetut kuvat 6.8.1992 ilmeistyneiden Hufvudstadsbladetin ja Ilta-Sanomien uutisesta. Joku konklaavissa mukanaolleista, kenties KKO:n presidentti Olavi Heinonen oli vuotanut konklaavin luonteen Hufvudstadsbladetille ja Ilta-Sanomat uutisoi asiasta heti samana päivänä. Tämän jälkeen Koivisto kutsui Ilta-Sanomien päätoimittaja Koljosen Linnaan keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Koivisto halusi antaa julkivuotaneesta tilaisuuden luonteesta oman versionsa, joka oli Ilta-Sanomissa 21.8.1992.

Hufvudstadsbladetin ja Ilta-Sanomien uutisointi on selkeä todiste tapahtuneesta.

Konklaavissaan presidentti Koivisto rikkoi presidentin juhlallista vakuutustaan - noudattaa mm. Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettua vallankolmijakoa eli asettautui riippumattoman tuomioistuimen yläpuolelle.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Kyse ei ole vain vanhojen salattujen asioiden penkomisesta, vaan myös tulevaisuudesta eli tämän päivän (alhaisten korkojen) velallisten tulevasta kohtalosta.

Kyse on myös tulevan laman kärsijöistä ja Suomen valtionvelan maksajista, joita ovat myös syntymättömät suomalaiset ja heidän lapsensa.

Tervetuloa lukemaan ja ihmettelemään!

Toivon, että allekirjoittaneeseen otetaan yhteyttä nettirummutuksen aikaansaamiseksi, jotta valtamedia ottaa Suomen lähimenneisyyden salatut asiat kestouutiseksi.

Seuraavat linkit johtavat mielenkiintoisiin teksteihin:

http://jormajaakkola.fi/Konklaavin%20muistio

http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Kutsu%2026.3.1992.pdf

http://jormajaakkola.fi/sites/default/files/Kutsu%201.4.1992.pdf

Julkaistu 20.1.2015
Päivitetty 26.1.2015
Päivitetty 1.2.2015
Päivitetty 3.4.2015
Päivitetty 8.8.2016

Jorma Jaakkola
Kokemäki
044-565 9234
jorma.a.jaakkola(a)gmail.com

Emerituskeksijä.